16
Suomen luonto
1
1/2011
KuuKauden laji:
paKuriKääpä
V
enäläinen Nobel-kirjailija
Alek-
sander Solženitsyn
kuvaa
pakuria ja sen käyttöä kirjas-
saan
Syöpäosasto
(
Tammi 1968,
suom. Esa Adrian): ”Oikeastaan
se ei ole edes koivun sieni vaan
koivun syöpä. Niitä on vanhois-
sa koivuissa, mikäli satut muistamaan… Pahkoiksi nii-
tä sanotaan, sellaisia rujonnäköisiä kasvannaisia, pah-
kuroita, päältä mustia ja sisältä tummanruskeita... Hän
itse ei olisi osannut kuvitella suurempaa riemua: kuin
lähteä kuukausiksi metsiin, murtaa pahkaa puiden kyl-
jistä, murentaa sitä, keittää nuotiolla, juoda ja eläimen
tavoin parantaa vaivaansa…”
Venäjällä pakuria on käytettykin satojen vuosien
ajan. Mikä pakuri sitten on? Kääpä tai oikeastaan kää-
vän aiheuttama kasvannainen, ei kuitenkaan pahka,
niin kuin
Syöpäosaston
teksti on suomennettu.
Itse kääpä kasvaa tuohen ja puuaineksen välissä
ja tuottaa lähes alustanmyötäisiä, nykerömäisiä itiö-
emiä. Ne halkaisevat lopulta tuohen, jolloin itiöt va-
pautuvat. Itse koivu on jo silloin tiensä päässä.
Pakuria kasvaa yleisenä koko maassa. Kääpä iskee
koivun – harvoin lepän tai muun lehtipuun – run-
gon vioittumiin, esimerkiksi oksan katkokohtiin tai
pakkashalkeamiin. Sitten se alkaa kasvattaa rihmas-
toa tuohen ja puun väliin. Jossakin vaiheessa paku-
rikasvannainen halkaisee tuohen ja runkoon kasvaa
hiilimäinen kasvannainen. Koivu kuolee yleensä alle
kymmenessä vuodessa.
Pakurin
terveysvaikutuksia on tutkittu jo pitkään.
Suomessakin on tehty väitöskirja, jossa osoitettiin pa-
kurin syöpäsoluja tappavat ominaisuudet. Pakurin on
todettu sisältävän runsaasti terveyttä edistäviä anti-
oksidantteja. Edelleen se vahvistaa sydämen toimin-
taa, stimuloi immuunijärjestelmää ja nopeuttaa toi-
pumista vatsahaavasta.
Yrttien parantavista vaikutuksista paljon kirjoit-
tanut amerikkalainen
David Winston
kertoo, et-
tä pakuri on kaikkein voimakkain syöpää vastustava
sienituote. Sota-aikana oli kaupan niin sanottua tik-
ka-teetä, joka oli tehty paku-
riaineksista.
Sieniä saa kerätä joka-
miehen oikeuksien peri-
aatteella, mutta paku-
ria ei. Se ei ole varsi-
nainen sieni vaan
pakurikäävän ai-
heuttama kasvan-
nainen, eikä sen irrot-
taminen puuta vahingoit-
tamatta onnistu.
On siis kysyttävä maan-
omistajan lupa pakurin
irrottamiseen. Silti olen
useasti muutaman vuoden
aikana nähnyt sahalla tai
kirveellä irrotettuja pakureita
eikä takuulla omalta maalta.
Pakuri irrotetaan
kirveellä,
vesurilla tai muulla teräaseella. Usein
se kuivataan säilömistä varten. Ravinto-
asiantuntija
Jaakko Halmetojan
mu-
kaan pakuri on hyvä pilkkoa pieniksi pa-
lasiksi, jolloin se kuivuu helpoimmin.
Kannattaa varmistaa, että pakurikas-
vannainen on täysin kuiva. Sen jälkeen se
jauhetaan hienoksi jauheeksi. Toki pieniä
palasiakin voi keittää vedessä, ja niin kau-
an kuin tummaa väriä irtoaa, pakuri on käyt-
tökelpoinen.
Pakuria keitetään kymmenestä minuutista
useisiin tunteihin. Pakurijauhetta käytetään kak-
si teelusikallista puoleen litraan tai litraan vet-
tä riippuen siitä, kuinka voimakasta juomaa ha-
luaa. Maku ei ole häävi, mutta sitä voi makeuttaa
hunajalla.
Pakuria on käytetty myös alkoholiuutteiden val-
mistamiseen. Jos ei omista maata, jolla kasvaisi pa-
kurikoivuja, pakurijauhetta voi ostaa esimerkiksi eko-
kaupoista.
n
pakurista
9/ 2
eemeli peltonen / vastavalo
Potkua
pakurikäävän kasvannaista pakuria on käytetty
myös syövän torjunnassa.
lasse kosonen