Seuraavana aamuna jo klo 6.30 lähdimme ylittämään Vätterniä kohtalaisessa etelätuulessa. Merenkäynti oli niin voimakasta, ettei olisi uskonut järvellä olevansakaan. Järvi on Euroopan viidenneksi suurin. Sen pituus on 135 km ja leveys 31 km, saaria ei juuri ole. Jatkoimme samana paivana vielä Lyrestadiin asti. josta on enää 4 mailia Götan kanavan loppumiskohtaa Sjötorpissa Vänernin rannalla. Matkaa tälle päivälle kertyi noin 45 mailia. Lyrestadin vierasvenesatama oli varsin idyllinen. Naapurinamme oli satamassa amerikkalaisseurue, joka koostui ·kolmesta sukupolvesta ja oli tullut lomailemaan Ruotsiin ja vuokrannut veneen Götan kanavalle. 10.7. saavuimme Vänernille ja Götan kanava oli päättynyt. Poikkesimme iltapäivällä aterialle ja tutustumiskäynnille Mariestadin kaupunkiin, josta aloitimme iltahämärissä Vänernin alkuosan ylityksen ja yövyimme Läckö_ nimisessä paikassa. Tanskan läheisyys alkoi jo tuntua siten, että tanskalaisten veneiden määrä näytti selvästi lisääntyvän. Seuraavana päivänä alkoi Vänernin suurien selkien ylitys. Noin 14 m/s lounaistuulessa jouduimme aluksi pitämään tuulta noin 5 tunnin ajan, minkä jälkeen jatkoimme matkaa Grönviksudde nimiseen satamaan, joka sijaitsee noin 2 mailin päässä Vänesborgista, mistä Götä Alv ja Trollhättanin kanava alkavat. Maileja päivälle kertyi noin 33. 12.7. lähdimme Trollhättanin kanavaa pitkin kohti Göteborgia. Göta Alv on varsin suuri joki,ja siinä on vain 6 suurta sulkuaJ joten matka myötävirrassa sujui varsin joutuisasti. Kanavamaksu Vänerniltä Göteborgiin oli 190 kruunua. Göta Alvin sulut olivat tosi mahtavia. Niihin mahtuvat suuretkin rahtialukset ja laskut olivat kymmenen metrin luokkaa suluissa. Göteborgissa jatkoimme sataman läpi kaupungin länsipuolelle Långedrag nimiseen satamaan, joka oli varsin suuri1 ja sieltä oli hyvät raitiotieyhteydet kaupunkiin. Aikaa etenemiseen Götan kanavan suulta Göteborgiin oli kulunut siis 7 vuorokautta ja maileja kertynyt veneen lokiin tällä välillä noin 240 mailia ja kotilaiturista 492 mailia. Lepäsimme Göteborgissa kaksi yötä ja yhden paivan ja täydensimme muona- ja karttavarastoamme. 14.7. klo 7.30 jatkoimme matkaa etelään. Noin 5 mailin purjehduksen jälkeen päättyy saaristo ja alkaa Kattegatin avoimet vedet. Rannikon luonne on aivan toisenlaista1 kuin mihin olemme tottuneet kotivesillä. Ankkurointitai rantautumismahdollisuuksia ei ole muualla kuin varsinaisissa satamissa, jotka on rakennettu joko harvoihin luonnonlahtiin tai keinotekoisten aallonmurtajien taakse. Veden suolaisuuden huomaamme myös kannelle roiskuvista pärskeistä, ne maistuvat kovin suolaisilta ja jättävät veneen muovipintaan valkoista suolaa kuivuttuaan. Myös veneen kuohut näyttävät toisenlaisilta kuin kotivesillä, kuohut vedessä säilyvät huomattavan pitkään. Johtuneeko tämä veden suolaisuudesta vaiko mahdollisesta veden saastumisesta? Poikkeamme 31 mailin purjehduksen jälkeen Buahamn nimiseen kalastajasatamaan lounaalle ja jatkamme matkaamme Skallkroken nimistä kalastaja- ja vierasvenesatamaa kohti. Saavumme sinne vasta klo 21.30 illan jo pimetessä, näkyvyyden ollessa varsin voimakkaasti alentunut sadekuurojen ja udun takia. Löydämme kuitenkin valolinjat, joita pitkin satamaan on ajettava varsin tarkkaavaisesti kivisten vesien läpi. Satama on vierasvenesatamana vielä aivan uusi ja varustetaso kohtalaisen hyvä. Henkilökunta on varsin ystävällistä ja ohjaa henkilökohtaisesti veneistämme jokaisen laituripaikkaan. Paikallisesta murteesta vain on hieman vaikea saada selkoa. Kun kysymme, onko täällä ennen käynyt suomalaisia, kertoo mies 1 että taisi täällä yksi vene käydä pari vuotta sitten. Päivämatkaa Kattegatissa kertyi 69 mailia. Seuraavana päivänä suuntaamme matkamme kohti Helsingöriä. Melkoisessa mainingissa ja öresundin suulla myös melkoisessa aallokossa purjehdimme yhtä soittoa 53 mailin matkan yhdeksässä tunnissa Helsingörin satamaan J joka on tupaten täynnä veneitä. Kalastajasataman reunalta saamme kuitenkin paikan, jossa troolarin kautta pääsemme kulkemaan maihin. Kaupungilla kävimme tyypillisessä tanskalaisessa oluttuvassa tutustumassa· paikalliseen atmosfääriin. Kaupungilla oli erittäin runsaasti humalaisia ja räyhääviä, ilmeisesti pääosin Ruotsista viikonlopun viettoon tulleita muoria. 16.7. aamutuimaan ajoimme tyynessä säässä koneella 21 mailin matkan Helsingöristä Kööpenhaminan pohjoisen esikaupungin Skovshovedin satamaan. Satama oli rauhallinen ja sieltä oli aivan siedettävä taksimatka kaupungin keskustaan. Erikoisena piirteenä öresundissa on merivirtojen olemassaolo. Koska emme ole niihin kotivesillä tottuneet,voivat ne helposti hämätä navigoideEsa lokin avulla. Meilläkin oli ehkä parin solmun vastavirta tällä välillä. öresund on myös varsin matala, pääosin 10-15 m ja lähempänä rantoja vain 4-5 m. Halusimme kokeilla Kööpenhaminassa myös toista satamaa ja seuraavana päivänä siirryimme 12 mailin matkan etelään, jossa sijaitsee Dragörin satama, josta autolautat Malmön kaupunkiin lähtevät. Satama oli erittäin hyvin varustettu ja viivyimme siellä kaksi yötä. Ohjelmaan kuului tietysti myös Kööpenhaminan tivoli. Dragörissä on myös varsin edullisia alkoholiliikkeitä, joista saa hyviä viineJa kohtuuhintaan. Niinpä vene lähtiessä ui hieman entistä syvemmällä 1 kun provianttia oli hankittu.
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=