Merituulilainen 1991

Tarvitsetko tietojärjestelmätoimittajan, joka ymmärtää yrityksesi liiketoimintaa? Kappelitie 6 02200 Espoo puh. (90) 452 651 fax (90) 452 3749 Mäkelininkatu 33 A 90100 Oulu puh. (981) 223 199 fax (981) 225 834 DataCity 20520Turku puh. (921) 637 771 fax (921) 637 7771 Lepolantie 9 40800 Vaajakoski puh. (941) 668 211 fax (941) 668 212 lsolinnankatu 22 A 5 28100 Pori puh. (939) 338 655 fax (939) 331 777 Torikatu 13 A 2 38700 Kankaanpää puh. (930) 81 888 l�rogramator Aleksis Kiven katu 18 33210Tampere puh. (931) 146 444 fax (931) 126 135 INMEMORIAM Olemme rakkaittemme parissa viettäessämme joulua. niin nyt. kuten aina ennenkin. On niitäkin. jotka joutuvat työskentelemään tänä juhlan aikana, kuten veljenikin. Myrskyävällä merellä, niin tänä jouluna, kuten monta kertaa aikaisemminkin. Emme useinkaan tule ajatelleeksi, millaista siellä voi olla. Teiällä kotona kaikki tuntuu niin helpolta, luonnolliselta ja turvalliselta. Taas alkoi yksi niistä monista joulunajoista olla takanapäin. Valmistauduttiin saapumaan määräsatamaan myrskyiseltä matkalta. Pian saisi taas nähdä lähimmäisiään ja kuulla terveisiä kotoa. Oli laitettu valmiiksi lapsille ja rakkaimmallekin jokin paketti joulutuomisiksi matkalta, tultiinhan määräsatamaan. Enää vain uusi vuosi laivalla ja sitten edessä olisi vapaa. Veljet olivat tulossa vastaan joulupaketteineen. Heillä oli mukanaan itsetehty joulukukka. tervehdykseksi. Vaikka laivalla olikin kiire jatkaa matkaa. ehdittäisiin sentään vaihtaa tervehdykset ja jokunen sana kotoa. Niin lähellä oli päämäärä, vain soitto kotiin. olen tulossa. pian nähdään. Mutta miten niin lyhyt matka voi olla niin pitkä? Soittoa kotiin ei tullut. Odotettiin. Soitettiin laivalle; ei vastausta. Veli kyseli laivan tuloaikaa, mutta laiva pysyi vaiti. Mutta veli ei tiennyt. että laiva oli jo satamassa. Satamassa. jonne saavutaan vain kerran. Oli tapahtunut se. jota kaikki merenkävijät pelkäävät eniten. Ei enää kiirettä mihinkään. Ei enää ponnisteluja raivoavalta mereltä satamaan pääsemiseksi. Vaikka matka oli ollut hidas. saattaisi joku sanoa: "Miten noin lyhyeen matkaan voi kulua noin paljon aikaa?". Ei. vain muutama tunti ja oltaisiin perillä. Matkaan vain, päämäärä näkyykin jo pian. Laiva liikkeelle. kohta on jo ilta. Kapteenilla on vastuu laivastaan. Kun hän käskee, alaiset tottelevat ja luottavat hänen päätökseensä. Kyllähän nyt kapteeni parhaiten laivansa tuntee. Mutta yksikään päällikkö ei koskaan opi tuntemaan merta tarpeeksi hyvin. Merta ei saa pelätä, mutta sitä tulee kunnioittaa. Illalla saatiin lopullinen suruviesti. Laivalle aiottu kukka vietiinkin surukotiin. Mitään ei puhuttu, suru oli sanaton. Vain sanat "Tässä rakkaalle veljelleni" jäivät. Teitä merillä liikkuvien omaiset aina ajattelevat. mutta eivät tuo pelkojaan julki. Miksi murehtia turhia, olivathan muut varmistaneet turvallisuuden. rakkaitten tehtävä oli vain pitää laiva liikkeellä. Mutta Finnpuskun kohdalla kaikki on jo ohi. Urheilla miehillä oli julma meri vastassaan, eikä heitä enää auttanut viimeisin tekniikka, lukuisat pelastusharjoitukset. hätäviestimet eikä hätäraketit. Ei edes vuosien muassaan tuoma kokemus ja rautainen ammattitaito olleet avuksi. Siihen loppui ihmisen voima meren raivoa vastaan, vaikka käytössä oli laivanrakentajien hienoimpia saavutuksia, joiden eteen lukuisat insinöörit ja teknikot olivat panneet parastaan. Kaikki toimi hienosti. Tähän asti. tässä pantiin piste kaikelle osaamiselle. Pitikö se maksaa näin. Teissä ei ollut kysymys laiminlyönnistä tai inhimillisestä erehdyksestä. Ei, kyse oli ikuisesta taistelusta ihminen vastaan meri. Koskaan aikaisemmin ei näin ollut käynyt, eikä edes osattu odottaa näin käyvän. Eihän näin VOI käydä. Teimä ei tule enää koskaan toistumaan. Toivottavasti.

RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=