Kolmenlaista korroosiota Korroosiota on monenlaista, mutta veneissä ja vedessä se esiintyy aina sähkökemiallisena syöpymisenä. Se voidaan jakaa kolmeen ryhmään 1-galvaanisista pareista johtuvaan 2-vuoto- ja hajavirroista johtuvaan 3-paikallispareista johtuvaan korroosioon Galvaaninen korroosio Sähköisesti metallit ovat eriarvoisia. Ne voidaan järjestää jalouden mukaan sarjaksi (taulukko) siten, että mitä suurempi negatiivinen jännite-ero vertailuelektrodiin on, sitä epäjalompi metalli on. Siksi aina, kun kaksi eri metallia liitetään sähköisesti yhteen sähköä johtavassa vedessä, syntyy paristo, jonka napajännite voidaan mitata ja paristo synnyttää sähkövirran. Sähkövirran vaikutuksesta epäjalompi metalli syöpyy, jalompi säilyy. Epäjalompaa metallia tässä korroosioparissa kutsutaan anodiksi, jalompaa katodiksi. Vuoto- ja hajavirta korroosio - syntyy kun tasavirta kulkee vedessä metallista toiseen. Sähkötekniikan lapsuudessa määriteltiin virranvoimakkuus sen mukaan miten paljon metallia virta irrottaa. Vuodessa yhden ampeerin sähkövirtamuuttaa noin 10 kg rautaa ruosteeksi. Tämä korroosiotyyppi on harvinainen. Se syntyy huonosta sähköasennuksesta, tavallisin syy on huono maadoitus. Huonon eristyksen ja maadoituksen, riittämättömien johtopaksuuksien vuoksi, kosteuden ja pilssiveden kautta metalliosat tulevat jännitteellisiksi, johtavat sähköä ja syöpyvät. Paikalliskorroosio Etenkin teräksessä yleinen korroosiolaji on nk. paikalliskorroosio. Teräslevyissä voi olla anodeja ja katodeja mikroskooppisen pieninä monestakin syystä. Ne voivat syntyä valmistusvaiheen epäpuhtauksista, usein hitsattaessa ja pinnoitettaessa. Korroosioparit voivat syntyä myös happieroista. Runsaasti happea metallin lähellä tekee siitä katodin. Näin selittyy esimerkiksi vesilinjan alttius korroosiolle, se on sekä märkä että happea on runsaasti meriveden sisältämään verrattuna. Anodisinkkien sijoittaminen veneen pohjaosiin on kuparipohjaisia myrkkyjä käytettäessä todella tärkeätä potkurin ja läpivientien syöpymisen estämiseksi. Asia on venekohtainen. Suosittelen kuitenkin esim messinkisten runkoläpivientien suojaamista ulkopuolelta anodisinkkirenkailla, veneen normaalien sinkkianodien lisäksi. HH/93 Metallien galvaaninen sarja Metalli Potentiaaliero (V) Anodi Magnesium 1,55 Ryhmä 1, Epäjalo Sinkki 1,09- anodimetallit t Alumiini 1,05-0,79 Hiiliteräs ja Ryhmä 11, vähäseosteinen syöpymisherkät teräs 0,68-0,61 materiaalit Valurauta 0,7Seosteräkset 0,61-0,57 (ei passivoitu) Messinki 0,43 Ryhmä 111; Kupari 0,42 kuparimetallit Pronssit 0,36-0,31 Nikkeli 0,28 Seosteräkset 0,24 Lyijy 0,22 Passivoitu seosteräs Ryhmä IV, (ruostumaton jalometallit t haponkestävä) 0,18 Titaani 0,17 Jalo Hopea 0,13 Katodi Monel 0,075 Taulukko Metallien jalous ja alttius korroosiolle ovat läheisessä yhteydessä. Mitä suurempi vertailuelektrodiin nähden (CU/CuSo4 ) mitattu jännite merivedessä on, sitä alttiimpi syöpymiselle. Esimerkiksi kupari- ja sinkkilevyn vierekkäin meriveteen upottamalla saa aikaan pariston, jonka napajännitteeksi voidaanmitata 1,09 V-0,42 V=0,67V. Jännite synnyttää sähkövirran ja sinkkilevy syöpyy olemattomiin.
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=