' 1' PURJEHDUSLOMALLA 1VRKISSA Sunnuntaiaamuna 27.9.-92 joukko kokeneita ja vähemmän kokeneita purjehtijoita kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle tarkoituksenaan lähteä purjehduslomalle Turkkiin. Matkan valmistelut oli aloitettu j keväällä varaamalla 4 uurra purjevenettä 30 hengen käyttöön. Suurin o a joukosta kuului turkulaiseen Merituuli-pursiseuraan. Meidän veneemme mjehistöön kuului 5 h nkeä, joista kaksi oli kokeneita purjehtijoita. Matka alkoi lennolla Dalamaniin ja sieltä linja-autokuljetuksella Marmarikseen, jonne saavuimme iltapäivällä. Purjehdusmatkan ideana oli, että purjevene toimi sekä kulkuvälineenä että hyvätasoisena hotellina. Oma veneemme, joka oli neljän veneen ryhmä tä pienin, oli n. 12m pitkä. Kukin neljästä venekunnasta purjehti omaa tahtiaan hoitaen itse veneen navigoinnin. Yhteyttä veneiden välillä pidettiin radiopuhelimilla. Yöpymiset tapahtuivat yhteisen matkasuunnitelman mukaisesti samoissa satamissa. En immäisenä toimenpiteenä perillä oli veneen vastaanottaminen. Veneessämme oli kolme kahden hengen kajuuttaa sekä salonki, jossa voi ruokailla tai oleskella muuten vain. Tilaa oli siis mukavasti viidelle. Mukavuuk iin kuului kylmätiloin varustettu pienoiskeittiö sekä kaksi vessaa, joissa oli lämpimät suihkut. Ulkona, veneen perässä oli makeavesisuihku, jolla saattoi huuhdella it ensä uinnin jälkeen. Lisäksi veneemme varustuk iin kuului perämoottorilla varustettu kumivene. Matkan aikana miehistö vietti aikaansa kannella aurinkoa ottaen ja nauttien vaihtuvista maisemista. En immäisen illan vietimme Marmariksessa tutustuen paikalliseen kulttuuriin, kaupankäyntiin ja ravintoloihin. Maanantaiaamuna lähdinune ve iJle matkasuunnit lman mukaisesti kohti Ekincik-nimistä paikkaa. Aurinko pai toi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli noin 30 astetta. Alkumatka ajettiin moottorilla, koska oli kovin tyyntä, mutta puolen päivän aikaan hento maatuuli kääntyi merituul ksi ja päästiin kokeiJemaan purjehdusta. Tavaksi muodostui, että päivän aikana pysähdyttiin useamman kerran kellumaan niin, että mjehistö pääsi uimaan Välimeren erittäin suolaisiin aaltoihin. Päivän purjehdus päätettiin noin kuuden aikaan illalla (ennen pimeän tuloa) atamaan, jonka tasovaatimuksena oli vähintään yksi ravintola. Ekincik täytti tämän vaatimuksen. My Marina Bay oli tasokas ravintola, jossamenu oli varsin konkreettinen. Tarjoilija esitti alkujuomien ohessa alkupalat i olla tarjottimella, josta jokainen sai valita mielei ensä. Pääruokalista esiteltiin tari ilukänyllä upeana valikoimana erilaisia kala- ja lihaherkkuja. Ruokalista perustui siis näkemiseen, ei lukemiseen. Jälkiruoassa käytettiin samaa esitystapaa. Ruoka oli erittäin hyvää. Va ta jälkiruokaa nauttiessamme huomasimme, ettemme ole puhuneet mitään ruoan hinnasta. Suomalaiseen hintatasoon verrattuna ruoka oli edulli ta: huippuaterian hinta juomineen oli alle 100 mk hengeltä. Tiistaina matkamme jatkui kohti ÖIO Denizin laguunia. Maisemat matkan varr lla olivat erikoisia. Meren puolella laaja ulappa ja rannan puolella syvästä sinisestä merestä ylös satojen metrien korkeuteen nousevat, jyrkät, karut kalliot olivat mahtavia, puhumattakaan ilmasta, joka uosi meitä. Pelkoa karille ajamisesta näillä vesillä ei ole. Kareja ei ole ja rannan tuntumas a on yleensä noin 100 metriä vettä ja syvimmät kohdat matkallamme olivat yli 2000 metriä. ÖIO Deniz on läheisen Fethiyen kaupungin aurinkoranta. Siihen kuuluu myös rauhoitettu laguuni. Vesi on lämmintä, kirkasta ja turkoosinsinistä. Pohja näkyy, vaikka vettä on kymmenkunta metriä. Rannat ovat sileäksi hioutunutta pikkukiveä, jossa onmukava kävellä, ja ympärillä kohoavat mahtavat vuoret. Paikallisessa ravintolassa nautittiin todella tulinen kebab-ateria. Ravintolan kokki paistoi ruokaa suuressapuulänunitteisessäuurus a salin perällä. Ruokajuomananautittiin viiniä, olutta ja rakia. Jälkiruoaksi otettiin turkkilaista kahvia sekä baklavaa (hunajaleivos). Keskiviikkona saavuimme lyhyen purjehduksen jälkeen Fethiyen kaupunkiin. Fethiye on Marmarista isompi, noin 16000 asukkaan kaupunki, johon Suomestakin on tehty matkoja jo jonkin aikaa. Ihmiset olivat ystävällisempiä kuin Marmariksessa ja kaupankäynti oli miellyttävämpää. Turkki on kuuluisa kullasta, nahasta ja ruokaherkuistaan, mutta ba aarialueella oli saatavilla myös kuparia, alabasteria, mausteita, vaatteita, kelloja ja makeisia. Kaupanteko poikkesi suomalaisesta siinä, että asiakkaalle tarjottiin mielellään juomista, kuten teetä, omenateetä, viiniä tai rakia. Kaupantekoon käytettiinmyös runsaasti aikaa. Siihen kuului olennai ena o ana tinkiminen, mutta välillä keskusteltiin aivan muustakin, kuten maidemme erilaisuudesta, ystävistä ja elämästä yleensä. Fethiye tä purjehdittiin torstaina hyvässä tuule sa Göcekiin. Göcek on ilmeisesti raharikkaiden turkkilaisten satama. Satamassa oli valtavasti isoja huviveneitä, oikeita jahteja, jollaisia ei Suomessa näe edes yksin kappalein. Perjantaina matkanune jatkui Kapi Creekiin, joka oli luonnon satamasta paranneltu yhden perheen yritys. Rannassa oli ravintola veden partaalla ja tarjottu ruoka oli varmasti tuoretta, koska se (kana) oli vähän aikaisemmin kuoputellut maata ravintolan pihalla. Aikaisin lauantaiaamuna taivas oli ensimmäisen kerran pilvessä. ää selkiintyi kuitenkin puoleen päivään mennessä, kun purjehdinune leppoisassa tuulessa takaisin kohti Marmarista. Matkalla kohtasimme delfiiniparven, ioka viihdytti meitä esittämällä hienoja hyppyjä veneen ympärillä. Viimeisen illan vietimme Marmariksessa basaarikujilla ja turkkilaisen ruoan pari sa. Sunnuntaiaamuna luovutinune veneen ja lähdimme lentokentälle. Suomeen saavuimme illalla väsyneinä, mutta tyytyväisinä onnistuneeseen, erilaiseen matkaan. Kaikkiaan purjehdusloma oli aivan erilaista mitä auringonottoloma yleensä on. Purjehtien paika ta toiseen näkee paikkoja, joita ei tavallisella seuramatkalla koskaan pääse näkemään, sekä paikkoja, joihin ei pääse kuin veneellä. Lisäksi
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=