Saaristomerta ristiin rastiin Itämeren kolmion nimellä tunnetun laivahautausmaan yksi kaikkien tuhoisimmista, ellei peräti tuhoisin on Utön lähellä oleva Grimsöranin karikkoalue. Yhdessä Utön ja miksei koko "ulkoreunan" kanssa ne muodostavat alueen, jonka kätköissä lepääviä aluksia on mahdoton laskea. Ulkoreunalla tarkoitan Utön ja Bengtskärin välistä aluetta. Vuosisatojen ajan ovat laivat uhmanneet noita karikkoisia vesiä, milloin tarkoituksella milloin tahtomattaan. Tahtomattaan uhmanneet vaan hyvin harvoin palasivat seikkailuistaan kertomaan. Meri otti omansa, eivätkä aallot helposti kertoneet tarinoitaan. Mutta palatkaamme me Grimsöranille ja istahtakaamme pyöreälle meren hiomalle kivelle ja antakaamme tällä kertaa rauhallisena päilyvän meren kertoa höyrylaivasta nimeltä Casper Joulukuun kymmenennen pa1van tienoilla lastasi jenkkihöyry Casper Kööpenhaminasta vajaan 100 säkkiä postia laivalla jo olleen 125 tonnin kappaletavaralastinsa lisäksi ja kapteeni alkoi suunnitella merelle lähtöä. Aamun tullen ilmestyivät merimiehetkin taskut tyhjinä ja silmät valvomisesta punaisina laivalleen. Merimieskapakoiden väsähtäneet ruusut olivat saaneet ja antaneet kuka mitäkin, edessä oli taas muutama vuorokausi harmaana vellovaa kylmää merta ja tuulta ennen Helsinkiä. Kenelle oli viimeinen yö tullut kalliiksi kenelle ei. Eiväthän ne satamien ruusut mitään muistelemista aiheuttaneet, niitähän oli joka satamassa. No, joka tapauksessa trossit saatiin irti ja Casper suuntasi merelle, jätti jossakin vaiheessa satamaluotsin ja oli pian vain loittoneva savu kotiin kiiruhtavan luotsikutterin näköpiirissä. Joulukuu vuonna 1928 oli ollut myrskyisä heti alusta alkaen, eikä se nytkään muuta tarjonnut, voimakas lounaistuuli alkoi puhallella pian laivan päästyä Itämerelle. Näkyväisyys alkoi mennä nollille, eivätkä ne joulukuun päivät muutenkaan olleet liialla kirkkaudella pilattuja. Joskus neljännentoista päivän aamulla oli tuuli yltynyt myrskyksi ja lumirännän kanssa tuleva tuli vei loputkin näkyväisyydestä. Paikanmääritys oli vain merkintälaskun varassa. Casperin piti kuitenkin olla turvallisilla vesillä keskellä merta. Casper ja Grimsöran Niinhän sitä p1t1, mutta monipa1va1nen lanteelta ja ahterista puhaltanut tuuli oli tehnyt tehtävänsä ja työntänyt laivaa muutamaa solmua normaalia kovempaa. Kunnollisen näkyväisyyden vallitessa olisi Utön majakka kenties varoittanut vaarasta, mutta näkyväisyyden ollessa pelkkä vitsi, ei vuorossa ollut vahtipäällikkö sen kummemmin kuin päällikkökään tiennyt varmuudella missä oltiin. Joten sen saattaa arvata kuinka siinä kävi. Tuuli oli painanut aluksen pois turvallisilta vesiltä, sivuun normaalilta väylältä ja ärjyvässä vaahtoavassa meressä odottivat Grimsöranin karikot ahnaana saalistaan. Eivätkä turhaan odottaneetkaan. Casper tuli aaltojen mukana Itämereltä ja rysähti Grimsöranin matalikoille. Terävä, särmäinen, jääkauden peruskalliosta joskus irroittama lohkare läpäisi kellumaan tarkoitetun laivarautaisen pohjan ja niin pysähtyi amerikkalaisen laivan matka suomalaisen karikon rinteeseen. Pelastusyritys Aikanaan sekin myrsky laantui ja hätäsanoma saatiin ensin Utöseen ja sen kautta maamme ainoalle meripelastusyhtiölle. Neptun-yhtiön lipun alla kulkeva vanha tuttavamme Protector sai jälleen käskyn lähteä merelle haveristia auttamaan. Päästyään paikalle saattoi Protectorin päällikkö todeta meren Casperin ympärillä olevan oudon näköinen ja läikehtivän kummallisesti. Meressä oli öljyä, siis laivan tankit olivat puhki jostain tai jenkki oli pumpannut öljyä mereen. Kun asiasta keskusteltiin, voitiin todeta ensimmäisen olettamuksen otevan oikean. Aallokko kävi vielä korkeana, mutta säätiedotus oli luvannut uutta myrskyä, joten pelastustöille saattoi tulla kiire. Protector lähetti sukeltajansa pohjaan ja he havaitsivat, että laivan pohjassa oli reikä ja reijässä auton kokoinen teräväsärmäinen kivi, joka hiersi aallokossa runnovan laivan pohjaa koko ajan. Reikä kasvoi joka keinahduksella suuremmaksi ja suuremmaksi. Pinnallakaan ei oltu toimettomia. Protectorin mukanaan tuomaan proomuun siirrettiin haveristin koko lasti postisäkkeineen päivineen. Samalla kytkettiin Protectorin suuret voimakkaat pumput päälle ja yritettiin pumpata Casperista vettä pois. Kohtalo täyttyy Laiva alkoi jo keventyä ja alkoi näyttää siltä, että tilanne olisi hallinnassa, kun tuuli nousi uudelleen myrskyksi. Kasvanut valtava aallokko nosti Casperin irti kivestä ja paiskasi laivaraukan vasten somerikkoista pohjaa koko pohjan matkalta. Tätä uutta iskua ei laiva kestänyt vaan katkesi kahtia taittuen lähes suoraankulmaan. Aluksen kattila irtosi rysäyksessä paikoiltaan ja öljyvuoto alkoi uudestaan. Jostain räiskähti sähkökipinä, meressä ja laivassa ollut öljy syttyi palamaan ja korkealle nousevat leimahtelevat liekit valaisivat öisen mustan taivaan. Casper ei kuitenkaan saanut levätä rauhassa meren vihertävässä syvyydessä, vaan joskus myöhemmin sen kohtaloksi tuli nousta uudelleen pintaan, tosin kappaleina romutusyhtiön sukeltajien pilhomana ja koukkuun kiinnittämänä. Ehkä Casperin sielu säilyi onnettomuudessa ja ehkä se kulkee maailman meriä osana jonkun toisen laivan kylkeä. Eka Metsävuori
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=