Vanhan kappelin harmaa veli · D 1; �� �: Eräänä syyskesän viikonvaihteena olimme Kökarissa ja tapasimme vanhalla Franciskuskappelilla kirkon kuvausryhmän, joka oli kuvaamassa kirkon ja kappelin historiaa. Ehkä olisi parempi sanoa kappelien, sillä onhan niitä kaksikin, vanhempi Merenkulkijakappeli, jonka todellista ikää ei edes tarkoin tunneta ja sen jälkeen rakennettu Franciskus-luostari kappeleineen. Luostarin lopetettua toimintansa, hoitivat saarelaiset sen kappelia kuitenkin vielä jonkin aikaa, mutta sekin rapistui ja nyt uusi rakennettiinkin kivestä ja kirkko, joka vieläkin on pariin kertaan korjattuna käytössä. He olivat jo kuvanneet Merenkulkijakappelin kaivauspaikalla ja itse kirkossa. Työt olivat kesken vielä uudelleen vihityssä Franciskus-kappelissa. Seurailimme muutaman tovin kuvausryhmän ammattitaitoista työskentelyä valomiehineen, äänittäjineen ja kuvaajineen. Kuvasimme kappelista muutamia kuvia matkamuistoiksi käynnistämme, kun nyt oli valoa tarpeeksi käytettävissä. Aikanaan sitten lähdimme kappelilta Sandvikin laiturissa olevaan veneeseemme ja kaivoimme veneen kirjastosta tietoja kappelista, jonka historiasta kuvausryhmän päällikkö oli kertonut osan. Koska meillä kerrankin oli aikaa muuhunkin kuin sukeltamiseen, kokosimme eri kirjoista yhteenvedon, josta ruokaa valmistettaessa keskusteltiin. Merenkulkijakappelin ikää ei edes tarkoin tunneta, nytkin paikalla kaivettiin ja yritettiin historiaa selvittää. Kenneth Gustafsson, joka johti kaivaustyötä, ker- \ ' ..._ .. ,' r, toi päivällä heidän uusista löydöistään ja tulkinnoistaan. "Kylmä" kappeli Kirjoista olimme saaneet tietää, että kappelin perustaminen oli tapahtunut joskus 1200-luvulla ja se olisi todennäköisesti ollut "kylmä" kappeli, eli miehittämätön pyhäkkö, jossa merenkulkijat olisivat voineet viettää hartaushetkiä. Kappelin kaivaukset ovat paljastaneet, että se on ollut noin 3,5 mx4,5 m kiviperusteinen puurakennus, jota sitten vielä ymparoI ympärysmuuri tai kiviaita, kooltaan noin 30 mx30 m. Kaivauksia on tehty jo aikaisemminkin mutta löydöistä ei Gustafssonin mukaan ollut vielä niin kovin paljon selvinnyt. Satamalahti pitäisi vielä myös sukeltaen tutkia, sillä varmasti sielläkin on merkkejä merellisestä menneisyydestä. Sukeltaminen ei nyt kuitenkaan kuulunut meidän ohjelmaamme eikä myöskään heidän. Myrskylyhtyjä Merenkulkijakappelin annettiin ilmeisesti rappeutua 1400-luvulla kun saarelle asettui ryhmä Fransiskaani-veljiä pitämään huolta merenkulkijoiden ja saaristolaistenkin hengellisistä tarpeista. Luostarin merkitys muodostui alusta lähtien suureksi, sillä haaksirikkoluvut pienenivät ja ennen "Jumalatonta elämää" viettäneet saaristolaiset rauhoittuivat vähitellen. Tosin saaristolaiset olivat rantarosvoudesta syyttämään tulleille kuninkaan miehille puolustautuneet, ettei se toki heidän syynsä ollut jos laivojen kapteenit erehtyivät seuraamaan rannalla vilkkuvia valoja, ajoivat aluksensa karikoille ja haaksirikkoutuivat näillä vaikeilla vesillä. Saarelaiset olivat vain sitoneet lehmän sarveen myrskylyhtyjä, että ne näkisivät pimeässä kulkea kotiin navettaan, eivätkä katkaisseet jalkojaan louhikossa kulkiessaan. Jos kruunun laivasta vastaava kapteeni oli niin tyhmä, että seurasi näitä valoja, niin kait se oli kapteenin asia. Jos sitten saaristolaiset ottivat vuosisataisen rantaoikeuden mukaan talteen rannoille ajautuneet tarvikkeet, se ei taas kuulunut muille. Oli nyt kuinka tahansa sen rantarosvouden ja miksei merirosvoudenkin kanssa, niin joka tapauksessa munkkien vaikutus rauhoitti saaristoa ja valojen sytytteleminenkin siirtyi itään Jurmon vesille. Maa ja meri Munkit, joita tiedetään enimmillään olleen kolmetoista, saivat elantonsa saaristolaisilta, merenkulkijoilta ja merestä. Meren viljan ja maisten antimien suhteen on todettu olleen noin suurinpiirtein 50% ja 50%, joten ruokapuoli tuntuu olleen järjestyksessä. Hengellisenä keskuksena toimi lähes nykyisen kirkon paikalla ollut yksilaivainen Pyhälle Annalle pyhitetty kirkko, jonka läntisellä seinustalla oli suuri asehuone, joka samalla muodosti perustan tornirakennelmalle. Luostarikompleksiin kuului myös erilaisia talousrakennuksia ja tietenkin suuri hoivattu kellari, joka muodostaa nykyisen kappelin sydämen. Kellari ja muut perustat kaivettiin auki joskus 1970-luvulla, kellari lähimpine ympäristöineen restauroitiin ja peitettiin katolla. Kellarin raunioista muodostettu
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=