kappeli vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1979 ja näin oli Kökarissa taas Franciskuskappeli. Iltalenkillä Siinä sitten istuttaessa ja turistessa menneistä ajoista, pimeni ilta ja merikin alkoi rauhoittua. Taivaalle nousi kuu, joka kiitävien pilvien lomasta valaisi tummaa metsää. Päätimme lähteä iltalenkille ja kuin itsestään suuntautuivat askeleemme kohti kuun valaisemaa hautausmaata ja sen keskellä tummana kohoavaa kirkkoa. Kirkon ovet olivat tietenkin kiinni, mutta Franciskus-kappelin ovi oli raollaan. Menimme sisään kappeliin ja sytytimme valot; jostain syystä vain osa lampuista syttyi, ja nekin paloivat hei_kos ! i lepattaen. Istuimme hetken kappelin . k1 _ � villä ja sitten muut lähtivät ulos, mina jäin jonnekin nurkkaan katselemaan kuvia kalmistosta ja sieltä löydetyistä luurangoista, kun heikosti läpättänee ! valot sammuivat, liekö tullut oikosulku Jonnekin. Mitä kuvasit? Ensin tuntui vähän oudolta, olla nyt pimeässä kappelissa yksikseen, oiviaukko näkyi vaaleana neliönä jossain kaukana. Lähdin käsin kopeloiden kohti valoa kun alttarilta päin tuli aivan kuin lämmin tuulahdus ja heikko valo levisi kappelin kiville. Käännyin k_oh � i valoa _ ja siinä heikossa valossa seIsoI Fransiskaanimunkki harmaassa kaavussaan alttarin vieressä. Suuntasin aina mukana olevan kamerani kohti munkkia ja painoin laukaisijaa, salaman välähdys ja pehmeä kahahdus alttarilla ja_ taas oli pimeää. Haparoin ulo � ? veli � _i a u _ lkon � odotelleet pojat kysyIvat mIta olin pimeässä kappelissa luullut kuvaavani. Mitäpä noista kertomaan, olisin_ tull � t vain naurun alaiseksi, joten kerroin vain muuten vahingossa laukaisseeni kamerani. Lepattavia valoja Istuimme muutaman hetken vanhoilla kivillä ja juttelimme menneistä ajoista, kun huomasimme muutamia heikosti lepattavia valoja vanhan kalmiston ruohikossa. Taivaalla kiitävien pilvien lomasta välillä kirkkaastikin loistavan kuun kylmässä valossa ne vaikuttivat aavemaisilta. Istuimme hiljaa ja vain katselimme, suulainkin kaverimme hiljeni ja vain suu raollaan tuijotti ruohikkoon. Hetken kuluttua valot yksi toisensa jälkeen sammuivat ja vain kuun valo valaisi meitä ja tummana taustalla olevaa vanhaa kirkkoa. Lähdimme hiljalleen jutellen kohti rannassa odottavaa alustamme kun eräs meistä poikkesi pimeään metsään asioilleen ja ryntäsi sieltä kohta juosten peräämme ja silmät kauhusta levinn _ � inä huohotti, että pian veneelle, metsassä kimaltelee vihreitä silmiä ja kuuluu hampaiden naksutusta. Virvatulia Hän oli päivällä lukenut tarinan Kemiön susista 1700-luvulla ja oli nyt varma että metsässä kimalteli suden silmiä. Rauhoittelimme kaveria ettei Kökarissa ole susia, kun itsekin huomasimme polun varressa pensaistossa kuun kelmeässä valossa kiiltelevät "suden silmät". Muut olivat sitä mieltä että siinäkin paloi virvatulia. Kävelin kohti muuatta polun vieressä värjyvää kekälettä ja kum � rruin ta � k � mmin katsomaan, vaikka toiset varoIttIvat että virvatulta liian läheltä katsonut menettää näkönsä. Olin pettynyt kun kasteesta pisaroivalla lehdellä ei värjynytkään tuli vaan tavallinen harvinaiseksi käynyt kiiltomato. Toiset olivat jo menneet edeltä, vasta veneellä saavutin heidät. Siinä kannella istuessamme ja kuunnellessamme kumeasti kohisevaa metsää, samanlainen lämmin tuulahdus kuin kappelissakin, ympäröi meidät ja kerroin muille mitä olin nähnyt. Kukaan ei uskonut vaan sanoivat, että olin nähnyt � äkyjä ja ett � ainakin kalmiston tulet olivat varmasti olleet virvatulia. 00 Haluatko kesän muistoja talven iloksi öljyväritöitä,grafikaa, ym tilauksesta Näyttely työhuoneella Ask.aistentie 40 20810 TURKU TYÖR. 2343403, KOTI 2424531 PAX 352212 HARJA SALONEN VENESAMPO KAT TAA ENEMMAN • Venesampo on kaikista saatavilla olevista venevakuutuksista korvauspiiriltään laajin. Kannattaa heti kysyä lisää lähimmästä Sammon konttorista tai palvelunumerostamme 9800-SAMPO (72670). Merituuli ry:n yhteyshenkilönä on j [ ] Sammossa Lars Persson p. 664 186 ,a" SAMPO TURVALLISUUS SYNTYY TEOISTA 00 [I
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=