mäisen Virossa vietetyn illan jälkeen lähtemättömästi mieliimme. Ehdimme myös jo heti ensimmäisenä iltana tutustua Lehtman varsinaiseen kylään, n. 4000 asukkaan Kärdlaan, joka sijaitsee vähän etelämpänä, maantietä pitkin n. 15 km:n päässä. Laiturilla jatkuvasti päivystävä taksikuskimme vei koko 7 hengen seurueemme tuossa tuokiossa vanhalla "sotasaalis" kleinbussilla Kärdlan keskusaukion laidalla sijaitsevaan ravintolaan, joka tosin osoittautui tulevien päivien myötä kylän huonoimmaksi. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen kaikki muut paikat olivat kuitenkin jo kiinni, joten jouduimme tyytymään tuon "venäläisen Seurahuoneen" antimiin. Vietimme myös koko seuraavan päivän Lehtman ympäristöön ja Kärdlaan tutustuen sekä maastossa patikoiden, että taksikuskimme Suomen mittapuun mukaan lähes ilmaista palvelua hyödyntäen. Kärdlan riistaravintolassa nautittu villisikaillallinen oli ehkä yksi parhaista koko matkankin aikana nautituista aterioista. Vallitsevasta köyhyydestä ja tietynasteisesta ankeudesta huolimatta jättivät nuo Lehtmassa ja Kärdlassa vietetyt pari iltaa lähtemättömät jälkensä aatoksiimme. Erittäin ystävälliset ihmiset, ympäröivä kaunis luonto sekä tietoisuus saarten ankeasta lähihistoriasta lujittivat kaikki osaltaan näitä tuntoja. Jopa Lehtman entinen, sinällään varsin karu ja koruton sotasatama, tuntui omalla tavallaan lähes idylliseltä - lähtökohdat huomioonottaen. "Viro oli korkattu" ja tutkimusmatkamme saattoi jatkua... HAAPSALU,20.-22.7. Alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan matkamme oli tarkoitus jatkua Virtsun kaupunkiin (Saarenmaan lauttojen lähtösatama) Viron mantereen puolelle, mutta koska laivueeseemme oli tulossa täydennystä loppuviikolla kommodori Snäkinin s/y Albertiinan muodossa, päätimme poiketa alkuperäissuunnitelmista ja etsiä vaihtoehtoisen välietapin. Baltian satamakirjan ankarakaan tutkiskelu ei tuonut kovin monia järkeenkäypiä vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme Rohukula - nimiseen paikkaan, joka puolestaan on Hiiunmaalle lähtevien lauttojen lähtösatama mantereen puolella. Näin alkoi lähempi tutustuminen navigoinnin saloihin Viron rannikon matalissa vesissä sekä amiraaliteetin karttojen paikkansapitävyyden testaus. Kurssi otettiin kohti kaakkoa, Kärdlan kylän editse, Taresten lahden yli. Näin kyettiin kiertämään Lehtman itäpuolella sijaitseva laaja matalikkoalue eteläpuolelta, pienestä viitoin merkitystä "rännistä" koukaten. Samalla säästettiin matkassa useita maileja. Matka jatkui Hiiunmaan ja Vormsin saarten välisestä salmesta edel1 ·en kohti kaakkoa. Ainakin toistaiseksi navigointi Väinamerellä oli sujunut yllättiivänkin helposti. Viitat ja pojut löytyivät tiismälleen kartan osoittamilta paikoilta ja viiylät olivat leveämpiä kuin alun alkaen odotimmekaan. Ainoastaan tottuminen J..aikuluotaimen jatkuvasti n. 3 - 8 m:n vä1issä pysyttelevään näyttöön oudoksutti alussa. Matkanteko sujui siis kaiken kaikJ.. iaan hyvinkin aurinkoisissa merkeissä 1 ·ppoisan, edelleen pohjoisenpuoleisen tuulen avittamana. S/y Meripetterille navigointi tuntui aika ajoin olevan - jos mahdollista - vieläkin helpompaa... Iltapäivän ehtiessä jo pitkälle saavuimme l<ohukulan rantaan, joka kuitenkin osoittautui satamakirjan lupauksista poiketen varsin ankeaksi paikaksi todelliseksi rornukyläksi. Vielä kun voimistunut luoteisllluli osui suoraan pieneen vierasvenelailuriin, eikä luvattuja aallonmurtajapontlooneja ollutkaan päätimme jatkaa matkaa Haapsalun kaupunkiin, jonne oli matkaa vielä hieman toistakymmentä mailia. Tätäkään päätöstä meidän ei tarvinnut katua jälkeenpäin. Parin tunnin kuluttua saavuimme Haapsaluun melko "kinkkisten" linja-ajojen jälkeen. Kiinnjtyimme Haapsalu Jahtklubin vierasvenelaituriin, "Kessu-baarin" alapuolelle. l laapsalu osoittautui jo melko isoksi kaupungiksi, jossa venäläisvaikutteisuus oli helpommin nähtävissä kuin saarilla. Parhaiten jäi ehkä mieleen vierajlu venäläis1 ·n vasta joitakin aikoja sitten hylkäämässii sotilaslentotukikohdassa - sen kilometrien pituiset kiitoradat, sadat hlivittäjäbunkkerit metrin paksuisine ovineen, venäläisten kiireellä jättämät kasarmirakennukset sekä ydinohjussiilo, jonka tuomiopäivän odotusta henkivä olemus jäi varmasti jokaisen mieleen. Tuntui karmaisevalta ajatella miten massiivisia kolmannen maailmansodan valmisteluja on tehty vain 70 km:n päässä Suomen etelärannikosta... Vierailu Haapsaluun oli retken kokonaisuuden kannalta ehdottomasti vaivan arvoinen koukkaus. Saimme tuntuman eestiläisten elämään mantereen puolella, jossa venäläisten jälki ja läsnäolo edelleen oli paljon selvemmin havaittavissa kuin saarten puolella. Haapsalu Jahtklubin hotellija klubirakennus suihkuineen ja vessoineen oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu jopa meikäläisen mittapuun mukaan. Lukuunottamatta ehkä voimakkaita idänpuoleisia tuulia itse vierasvenelaiturit ovat myös hyvin suojaisia. TRIIGI, 22.-24.7. Päätettyämme siis luopua pitkästä purjehduksesta Saarenmaan eteläpuolelle, Kuressaareen, otimme sen sijaan uudeksi suunnaksi saaren pohjoisrannikolla sijajtsevan Triigin kylän, joka ainakin satamakirjan mukaan vaikutti sopivalta paikalta. Näin voisimme huokeaksi havaittua mittariautomenetelmää hyväksikäyttäen tutustua Saarenmaahan yhtä hyvin pohjoisesta käsin. Vielä kun suoraan Pikisaaresta Saarenmaalle sinnittelevä s/y Albertiinan
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=