porukka lähestyi kovaa vauhtia pohjoistuulen siivittämänä vain n. 25 mailia Triigistä länteen sijaitsevan Veeren maahantulosatamaan ei paikan arvonta tuottanut enää ongelmia. Matka Haapsalusta Triigiin sujui jo rutiinilla, joskin päivämatkaksi se oli jälleen varsin pitkä ( lähes 40 mailia). Alkumatka Muhun saaren pohjoispuolelle asti päästiin vielä mukavasti kevyessä sivumyötäisessä, mutta sen jälkeen tuuli tyyntyi niin, että jouduimme turvautumaan peltigenuan apuun. Perille Triigiin saavuimme kuitenkin jälleen voimistuneen pohjoistuulen saattelemina n. klo 18 aikoihin illalla. Ehdimme ihastella tähän asti ylivoimaisesti idyllisintä ja siisteintä vasta uusittua vierasvenelaguunia vain tovin, kun jo kiiruhdimme nyytteinemme kylille päin mahdollista linja- tai taksiautoasemaa etsien. (Olimme nimittäin sopineet s/y Albertiinan kanssa treffit Kuressaaren "vanha Mylly"-ravintolaan klo 21 :ksi). Pari kilometriä pölyistä, mutta idyllistä soratietä taivallettuamme - vieläkin kuumassa kesäillassa - aloimme jo uskoa, ettemme ikinä pääse Kuressaareen asti. Kuin taivaan lahjana paikalle ilmaantui kuitenkin jostain linja-auto, jonka kyytiin onnistuimme liftaamaan. Näin pääsimme Leisin kylälle, josta edelleen toisella bussilla "tuhannen maitolaiturin ja sivutien" kautta Kuressaareen. Asiaankuuluvasti (reilusti myöhässä) löysimme vihdoin itsemme ensivaikutelr.-!altaan varsin viehättävän Kuressaaren Vanha Mylly ravintolasta, jossa kommodori Snäkin miehistöineen oli jaksanut sitkeästi meitä odotella. Tuossa tuokiossa nurkkauksen täytti käsittämätön huuto ja mekastus kun kaikki selittivät suureen ääneen ja taatusti samanaikaisesti matkan siihen astisia kokemuksia - ikäänkuin vuosia erossa olleet maailmankiertäjät kohtaisivat jossain peräkylässä. Yhtä kaikki, ilta sujui rattoisissa merkeissä vanhaan ja vähän uudempaankin kaupunkiin tutustuen eikä edes runsaan 60 km:n "kotimatka" jo totuttuun tapaan taksikyytiin turvautuen keventänyt kukkarojamme juuri nimeksikään. Ennen eroamista sovimme "Veereläisten" kanssa seuraavan päivän ohjelmasta. "LAUANTAIB ILDANA VALKEAD KOIVUD" - Suuri Saarenmaan Tumee 23.7. Seuraavan päivän turistikierros Saarenmaan ja Muhun ympäri hakee värikkyydessään vertaansa jopa entisen "ammattibailaajan" näkökulmasta arvioituna (ei tarkoita välttämättä allekirjoittanutta). Lähestymistapamme saarten vuosisataisten kulttuuriperinteiden ja -tapojen tutkimiseen oli kuitenkin jälleen mitä oivallisin. Saimme varsin kattavan läpileikkauksen ihmisten ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta ja agraarikulttuurin synnystä ja kehityksestä näillä tuulten tuivertamilla moreenilaikuilla. Niin ikään tutustuimme varsin perusteellisesti virolaiseen tapa- ja virkistysjuomakulttuuriin (vir. karastusjoogid) ja sen tuotteisiin sekä muinaisbalttilaiseen kansanlauluperinteeseen. Yhtä kaikki, illalla vuokra-automme matkamittariin kertyneet lähes 600 km takasivat sen, että tutustuimme myös hyvin moneen, satamakirjassakin mam1ttuun vierassatamaan ja saimme niistä paremman käsityksen kuin olisimme koskaan purjehtien ehtineet. Valitettavan monet em. osoittautuivat kuitenkin Rohukulan tasoisiksi paikoiksi eli lähes rantautumiskelvottomiksi. Myös kuskimme ja mukaan tuppautunut juoppo "intiaaniopas" olivat varmasti tyytyväisiä kuitatessaan yhden päivän ajosta varmasti kuukausien normaaliansiot. 'Veereläisten" kroonit olivat hetkellisesti jopa loppua maksusuorituksen yhteydessä ! Koko seurueen kesken jaettuna (yht. 10 henk.) ei loppusumma kuitenkaan noussut kuin n. 100 FIM :aan. Seuraavana päivänä, sillä aikaa kun Alh ·rtiinan väki navigoi väylältään kapean "Emmasten salmen" läpi itään kohti Trii •iU, teimme jo kolmannen vierailumme Kuressaareen. Tällä kertaa tutustuimme perusteellisemmin edellisenä päivänä hieman ylimalkaisesti katsastettuun Kuressaaren vanhaan piispanlinnaan, joka on restauroitu erittäin mielenkiintoiseksi museoksi. Niin ikään kävimme jo toistamiseen syömässä samannimisessä (Restaurant Vana Linna) ja erinomaiseksi todetussa ravintolassa. Kaiken kaikkiaan Kuressaaren vanha keskusta viehätti historiallisella "Hansa-kaupunki olemuksellaan" poiketen selvästi ·dukseen muista vierailemistamme Saarcnmaan kylistä ja kaupungeista. LOPPUYHTEENVETO S/y Albertiinan rantauduttua loppuilta viet ·ttiin sangen rauhallisissa merkeissä Triigin satamassa saunoen ja maailmaa parannellen. Aikaisin seuraavana aamuna uloitettiin paluumatka Lehtman kautta takaisin Hankoon. Kokonaisuudessaan "eskaaderi" oli eritt!iin onnistunut, kaikilta osiltaan hyvin positiivinen kokemus. Alueella on valtava potentiaali purjehdusmatkailun kehittämis ·n suhteen. Ainakin toistaiseksi ERITTÄIN ALHAINEN hintataso, suhteellisen lyhyet välimatkat, palvelualttiit ihmiset s ·kä kaunis ja ennenkaikkea erilainen pu1jehdusmiljöö "vain kivenheiton päässH" Suomesta ovat tekijöitä, joita ei kannata unohtaa ulkomaan purjehdusta suunniteltaessa. Minkäänlaisia merkkejä uhkatekijöistä (varkaita, mafiaa tms.) emme matkan aikana havainneet, jos kohta mantereen puolella kannattanee olla tarkempi myös em. suhteen. Merikortit, poijut ja merkit ym., pitivät ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikkansa ja väylät ovat ainakin kohtuullisten sääolosuhteiden vallitessa helposti purjehdittavissa. (Myrskyllä saattaa tulla ongelmia). Myös alituiseen veden mataluuteen tottuu nopeasti - ja kaiunhan voi aina sammuttaa... Mitä tulee Baltian satamakirjan esittelemiin vierasvenesatamiin, muutamat kirjan mainitsemat kannattanee unohtaa (esim. Rohukula, Seanina ja Muhun lauttaranta). Myös Veerestä annettiin esim. Vene-lehden viime vuoden artikkelissa aivan "veere" kuva. (50 vierasvenepoijua osoittautui muutamaksi kylkipaikaksi ruosteisen laiturin kupeessa jne.) Kuressaaren satamista Nasva oli mielestämme uudenaikaisempi ja viihtyisämpi kuin Puhurin poikien paljon mainostama Roomassaare. Eskaaderimme kipparit, gastit ja paarlastit kertovat mielellään lisää, mikäli kiinnostusta löytyy. S/y Afroditen parlasti, Veli-Matti Kuusela
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=