liiallinen korkeissa tunnelmissa kuitenkin aikanaan päättyi, ja ylensyöneinä matkustavaiset jatkoivat illanviettoa kuppikunnittain omilla tahoillaan. Ensimmäiset matkamuistotkin tulivat ostetuiksi. Ainoina harmeina olivat joillakin merimiehillä edelleenkin vatsavaivat, jopa niin, että hädässä tuli kiire löytää jostakin helpotus. Matkan miellyttävistä rasituksista väsyneimmät palasivat veneisiin ja soutelivat niillä Höyhensaarille, kun taas toiset jatkoivat rasittamalla itseään miellyttävästi aamutunneille asti. Keskiviikko, viides päivä. Varhaisina aamuhetkinä hemmottelivat parhaiten nukkuneet itseään maksullisessa suihku/WC -laitoksessa maissa. Laitoksen kertakäyttö per henkilö maksoi peräti 15.000 yksikköä paikallista valuuttaa. Meriväki oli edellisen illan jälkeen koko joukon rauhallisempaa, ja aamiaisensakin nautti kukin venekunta omassa veneessään. Sään puolesta päivästä tuli mahtava. Sen vietimme kokonaan Datcassa. Jossakin vaihees a alkoi korviimme kantautua uutistensirpaleita jostakin hirvittävästä merionnettomuudesta Suomessa. Joku Estonia niminen laiva oli uponnut. Ristiriitaisia tietoja alkoi tulvia. Puhelimen välityksellä aloimme lopulta saada yhtäpitäviä tietoja tapahtuneesta, mutta onnettomuuden todellinen mittakaava paljastui meille vasta paljon myöhemmin, niin että Merituulelle se ei aiheuttanut haaksirikkoa. Airola oli vuokrannut skootterin, ajoi sillä laiturille ja sai pienen ryhmän heti innostumaan skootteriretkestä Datcan ympäristöön. Viiden skootterin ryhmä teki sitten pienen esikatselun läheiselle kauniille lahdelle heikkokuntoista tietä pitkin ajaen. Palasimme takaisin ja aloimme suunnitella maisemaa hallitsevan vuoren ylittämistä. Ajaisimme vuoren takana lahden rannalla sijaitsevaan kylään. Kohta lähdimmekin matkaan. Sen varrella näimme paikallisia turkkilaisia ja nautimme jylhistä vuoristomaisemista, mutta perille emme koskaan päässeet: yksi skoottereista rikkoutui, ja meidän oli palattava takaisin Datcaan. Palautimme vuokratut skootterimme ja lähdimme kiertelemään kaupunkia sen nähtävyyksiä katselemaan ja matkamuistoja ostelemaan. Ruokailupaikan valitsi tänään kukin venekunta oman mielensä mukaisen. Raimon veneen miehistö, jonka mukana tämän kirjoittajakin liikkui, valitsi pienen ravintolan, jossa meininki suuresti poikkesi suomalaisesta ravintolakulttuurista. Pöytien alla vilisteli kaksi koiraa ja kissoja yhtä monta kuin Vilkkilässä. Vatsanväänteistä kärsivien ei tarvinnut hävetä annoksensa lautaselle jättämistä. Sen kun tyhjensi lautasensa lattialle, ja tähteet katosivat välittömästi. Ruokailun jälkeen palasimme satamaan. Rantaravintola oli täynnä jalkapalloilun ystäviä. Televisiossa alkoi Turkki Englanti jalkapallo-ottelu. Paikalliset katsojat olivat vankkumattomia - etten sanoisi fanaattisia - kotijoukkueen kannattajia. Huutoa sekä onnesta että pettymyksestä, eläytymistä otteluun, oli ilo seurata. Illan venähdettyä puoliyöhön työnsi tämän kirjoittaja kynän taskuunsa, jätti virkummat jatkamaan ja lähti veneelle. Siellä hHn pienen rupatteluhetken jälkeen siirtyi unten merille. Torstai, kuudes päivä. Aamu valkeni ja esitteli uuden päivän ja pilvettömän taivaan. Aamutoimien jäi � ·en nautittiin aamiainen ja täydennettiin taas veneiden tarvikevarastot uutta merimatkaa varten. Seuraavan kohteen nimi on ( 'iftlik Liman. Lähdimme. t\lkumatka sujui rauhallisesti moottorien �uristessa. Symin saari jäi taakse. Sitten ilkoi tuuli nousta. Nyt voisimme kokeilla purjeita. Tuuli oli myötäinen. Tuulen suunta ei oikein sopinut yhteen �ulkusuuntamme kanssa. Veneemme fok �a pyyhkäisi epämukavasti tämän tästä puolelta toiselle. Kulkusuunnan muutta111inen tuulelle sopivaksi olisi kuitenkin 1d111yt navigoinnin työläämmäksi, joten tilnnne korjattiin laskemalla isopurje alas, 111lloin se ei enää häirinnyt keulapurjetta. Mikään veneistä ei purjehduksen aikana osoittautunut ylivoimaiseksi muihin nähden, ja niin pysyivät kaikki veneet samassa parvessa. Seuraavalla kerralla voisi ehkä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja järjestää purjehduskilpailu neljän veneen kesken. Yksi veneistä ajaisi konevoimalla ja pitäisi huolta kurssista, jolloin muut voisivat unohtaa navigoinnin ja purjehtia tuulen vaatimusten mukaan. Ciftlik Limani. Lahdeke, jonka perällä yksi iso hotelli ja muutama rantaravintola vuorten välisessä solassa. Veneet kiinnitettiin poijuihin lahdella, ja matkaajat pitivät ennen rantautumista lepo-, kahvi-, virkistys- ja uintitauon. Illan tullen meidät kaikki noudettiin veneellä rantaan. Ruokailimme kaikki yhdessä ja samassa paikassa. Asko piti aluksi pienen puheen, ja sitten me kaikki muistimme Estonian uhreja yhteisellä hiljaisella hetkellä. Tuntui aivan siltä kuin paikallisetkin ravintolavieraat olisivat liikuttuneet ja ottaneet osaa tähän hartaaseen hetkeen. Paikallinen ruoka maistui kaikille. Ruokailun jälkeen pimeyden jo vallitessa siirryimme rantaa pitkin jalan ison hienon hotellin terassille. Vatsanväänteistä kärsivät saivat tilaisuuden päästä hetkeksi vaivoistaan. Nautimme lämpimästä yöilmasta, hotellin virvokkeista ja orkesterin musiikista. Merenkävijöiden kasvoilta oli luettavissa väsymystä - vai oliko se surua tietoisuudesta, että matka oli kohta päättyvä? Terassilla tapasimme saksalaisen veneen miehistön, joka oli korjannut Raimon veneen vaihteiston. Saksalaisia tervehdittyämme siirryimme kumiveneillä kukin omaan veneeseensä "jatkoille". Sinä yönä nukuimme huonosti. Yöllä nousi kova tuuli, joka vuoren solassa soi kuin paholaisen huilu. Tuuli ujelsi ja vonkui aavemaisesti, ja jotkut pelkäsivät jo poijujen pettäneen. Uni vaati kuitenkin lopulta omansa.
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=