DIRHAMI - LOHUSALO (26 M / 7 h) Kovassa myötätuulessa purjehdimme Paldiskin otasataman ohi Lohusaloon. Lohusalossa meitä odotti erittäin siisti ja ruotsalaistyylinen vierasvenesatama. Palvelut olivat ihan ok. Ruokailemassa kävimme Metsäkukka -kioski-ravintolas a, noin 0.5 km rannasta. Paikkaa voi suositella. LOHUSALO -TALLINNA (22 M / 4 h) Tallinnassa vietimme kaupunkilomaa tehden kaikki mahdolli et turistikuviot: vanha sa kaupungissa, Mustamäen torilla, Tv-tornissa, moottoripyöräkilpailuissa, Merimuseossa... ostoksilla. Tallinnassa viihdyimme neljä päivää. Satama oli melko täynnä. Palvelut kohtuulliset. Älä ota juomavettä ennenkuin tarkistat veden laadun. TALLI A - BÅGASKÄR - HANKO (78 M / 15 h) Tallinnasta lähtiessä merellä oli aluksi vanhaa maininkia. Auringon pai tae sa ylitimme Suomenlahden. Bågaskäriin saavuimme noin kello 16.00. Tullasimme ja kävimme passinlarkastuksen muodollisuudet läpi. Kuuntelimme myös viimeisimmät säätiedotukset ja kuulimme, että oli annettu myrskyvaroitus. Itätuulta. Fw1tsittiin hetki ja pääteltiin jatkaa matkaa suoraan Hankoon. Puo32 lenyön jälkeen saavuimme Hangon täpötäyteen atamaan. Löysimme kuitenkin kylkikiinnityspaikat molemmille veneille Portin puolelta. Myrsky antoi jo en immäisiä merkkejä tulostaan. Seuraavana aamuna heräsimme todella myrskyisiin tunnelmiin. Väittivät, että Russarössä oli mitattu 32 m/sek. Oli mukavaa olla hyvin kiinnitettynä laiturissa (satamavahdit tosin kiinnittelivät laitureita ylimääräisillä köysillä kallioihin) ja mennä lämpimään saunaan. HANKO - ROCKELHOLM (43 M / 7 h) Meriseikkailumme päättyivät Rockelholmin saunan lämpimään. Hiidenmaa, Saarenmaa ja Viron rannikko ovat erittäin kiinnostavia ja mielestämme täy in turvallisia veneilykohteita. Ja nehän ovat aivan lähellä. Hyvin kesälomareissulla tavoitettavis a. Viron purjehduksista haaveillen Krisse, Hessuja Jari PS. Viron puolella kartat ovat halvempia ja parempia. 0 ta sieltä. Ruoka oli joka paikassa hyvää ja useimmissa paikoissa todella halpaa. Mene rohkea ti sisään huonokuntoisiinkin paikkoihin. Sisäpuoli on usemmiten ihan eri asia. .. JOS MERELLA SATTUU HAVERI... Kaikesta varovaisuudesta ja huolellisuudesta huolimatta veneiltessä vahinkoja kuitenkin sattuu. Vakuutusyhtiöiden korvattaviksi tulevia tapauksia on ollut vuosittain tällä lounaisrannikon alueella n. 800 kpl. Vahinkotilanteessa on arvokasta tietää, miten tällöin on viisasta menetellä. Hyvät neuvot ovat tarpeen, riippumatta siitä, onko veneelle otettu vakuutus vai ei. Eduksi on kunkin venekunnan pohtia etukäteen, minkälaisiin tilantei iin aatetaan joutua esim. karilleajossa tai äätilan nopeasti huonontue a. Itsestään on selvää, että haverin tapahduttua ensisijainen tehtävä on varmistaa mukanaolevien henkilöiden turvallisuus. Tämän jälkeen on itten ryhdyttävä ellai iin toimiin, joilla turvataan vaurioitunut omaisuus niin, että lisävahinko jää mahdollisimman pieneksi. "Antaa olla, kyllä vakuutusyhtiö hoitaa" -ajattelutapa ei ole enää nykypäivää. Vakuutusehdot edellyttävät, että veneilijä itse ryhtyy huolehtimaan vaurioiden rajoittamis- ja torjuntatoimista, kun vahinko on sattunut tai uhkaa. Kukin tietenkin kykyjensä ja taitojensa puitteissa, omaa turvallisuuttaan vaarantamatta. Vahingon tapahduttua pyritään ottamaan nopeasti yhteyttä vahinkotarkastajaan tai vakuutusyhtiöön. Mikäli mahdollista on, yhteys otetaan oltaessa vielä vahinkopaikalla. Tällöin voimme yhdessä pohtia erilaisia jatkotoimia, ja pyrkiä löytämään paras mahdollinen menettelytapa. Näin menetelläe sä pystytään usein välttämään myös tarpeet1omia kustannuksia, joita toistuvasti syntyy esim. hinattaessa ja lelakoitaes a vene sellaiseen paikkaan, jo a itä ei voida korjata. Tarvittae sa ulkopuolista hinausapua, uositellaan käytettäväksi paikallisen meripelastusseuran palveluja. Meripelastusseuran avulla hinaus saadaan uoritettua turvallisesti ja ammattitaidolla tähän tarkoitukseen sopivalla kalustolla. Samalla voidaan tukea arvokasta vapaaehtoistyötä tekevän seuran toimintaa taloudellisesti. Hätätilanteessa kuitenkin avunpyyntö tulee esittää viranomaiselle meripelastuskeskuksen välityksellä. Vahinkotapahtumista karilleajot ovat perinteisesti edelleen ylei impiä, mutta ikävä kyllä erilaiset varkaus- ja ilkivaltavahingot ovat lyhyessä ajassa lisääntyneet niin, että niiden lukumäärä vuosittain on lähes sama kuin karilleajojen. Köliveneillä karille ajettaes a vaurioituu yleensä ve33 neen runko. Myös muuntyyppisissä veneissä ovat runkovauriot mahdolli ia. Tällöin on huolellisesti selvitettävä, voidaanko veneellä turvallisesti jatkaa matkaa turvasatamaan. Pu1jevenei sä on tyypillistä, että karilleajon aiheuttamat vauriot näyttävät sisäpuolelta tarkasteltuna vähäisiltä. Asiaan on kuitenkin suhtauduttava täydellä vakavuudella, mikäli kölin ympäristön jäykkääjien liitoslaminaatissa on nähtävis ä pienikin irtoaminen tai halkeama. Tämä on usein merkki siitä, että köli ei enää ole turvallisesti veneessä kiinni, eikä vene tule kestämään toista pientäkään pohjako ketu ta. Mahdollista on, että vene ei kestä edes normaalia purjehtimista. Onkin viisainta kääntää keula kohti mannerta ja varovaisesti konevoimaa käyttäen palata kotiin, jossa yhdessä vahinkotarkastajan kan a päätetään jatkotoimi ta. Edellyttäen tietenkin, ettei vene merkittävästi vuoda. Edes aluillaan oleva kesäloma ja lomamatka eivät saa vaikuttaa tähän matkan keskeytymi päätökseen. On vain hyväksyttävä se tosiasia, että vahingon sattues a on usein myös lomasuunnitelmia muutettava. Pääsääntöisesti moottorin voimalla kulkevassa veneessä karilleajon aiheuttama vaurio on yleensä potkuris a ja perävetolaittee sa. Jo vaurioituneen vetolaitteen voiteluöljyt valuvat ulos, ei moottoria voi ollenkaan käyttää tämän jälkeen. Tämä on todettavissa öljyisenä kalvona veden pinnalla vetolaitteen alueella. Mikäli taas vaurio näyt1ää kohdistuneen pelkä tään potkuriin, ja mitään suurempaan vaurioon viittaavia ylimääräisiä ääniä ei kuulu ja tärinää tunnu, voidaan vene ajaa kotiin tyhjäkäyntinopeutta käyttäen omalla moottorilla. Pelkkä polkurin vaihtaminen ei kuitenkaan ole riittävä korjau toimenpide. Aina on varmistettava vetolaitteen tms. toimivuus myö muilta osin. Vähänkin vinolla potkuriakselilla ajaminen aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin akselin tiivi teen kulumisen, jolloin voiteluöljy ja merivesi vaihtavat paikkaa. Vesivoitelulla ajaminen taas rikkoo vaihteiston. Samoin ei keskimoottoriveneen merivaihteisto pitkään kestä vinolla akselilla ajoa. Koska nämä seurannaisvauriot usein syntyvät vasta viikkoja itse karilleajon jälkeen, mutkistuu asian kä ittely vahingonkorvausmieles ä. Onhan vahinkomäärä saattanut moninkertaistua, koska riittäviin toimiin ei heti vahingon jälkeen ryhdytty. Jos taa vene syystä tai toisesta joutuu veden
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=