ja Hansakauppiaiden meri. Ja sekin raja saattoi olla joskus vähän hämärä. Muut merenkulkijat kulkivat jos uskalsivat. Krouvarin kätkö e, että tämä tarina ollenkaan on tullut paivänvaloon on puhdasta sattumaa. Joskus vuosia itten purettiin Jungfruskärissä vanhaa taloa,jota matkalaiset olivat joskus saaneet käyttää yöpymiseensä. Talo oli jo osittain romahtanut ja alkoi olla vaarallinen, mutta polttopuusta oli pula ja aattoihan jätteistä löytyä muutama kova hirsikin. No, joka tapaukses a taloa purettae sa löytyi lattian alta nurkasta muutaman irtonaisen laudan alta kätkö, jossa oli kaikenlaista tavaraa. Oli veitsiä,muutamia koruja, nahkainen laukku,rahaa ja muuta, josta vilkkaalla mielikuvituksella varustettu saarelainen päätteli sen olleen muinaisen talollisen tai krouvarin kätkön. Pahat kielet kertoivat, että kaikki matkalaiset eivät jatkaneetkaan matkaansa yöpymisensä jälkeen, ja jos jatkoivatkin niin saattoi matkatavaroista osa puuttua. Oli kuinka tahansa,asiasta oli kulunut jo tarpeeksi aikaa joten se ei enää omaatuntoa painanut, varsinkaan kun talonpitäjän sukukin oli jo sammunut. Mutta palatkaamme löydetyn nahkalaukun sisältöön. Varovasti puukolla auttaen avattiinkovaksi kuivunut laukku ja sisältä löydettiin jonkinverran rahaksi lyötyä hopeaa, kaunis tikari, kirjoitusvälineet ja nahkakantinen kirja, jonka kellastuneilla ja haurailla sivuilla oli jotain kirjoitusta. Kauppiaan päiväkirja Lukutaito ei ollut niin kovin yleinen saaristossa kuin muuallakaan,joten ki1jan salaisuudet jäivät sillä erää. Kunnes se sitten kulkeutui Turkuun kalastajien mukana, jotka toivat tavaroitaan myyntiin Tuomiokirkon alapuolelle Aurajokeen. Joku saarelaisista oli ottanut kirjan mukaansa ja näytti sitä rantaan tulleelle yliopiston opettajalle, joka innostui asia ta. Ki,joitu oli latinaa joten tulkitseminen ei ollut silloin niin kovin hankalaa. Löydön aikana latina oli kieli, jota ymmärrettiin joka taholla ja samalla se oli myös oppineiden kesken lähes ainoa yhteinen ilmai ukeino. Ki,ja osoittautui olevan jonkun italialaisen kauppiaan päiväkirja, jota hän oli pitänyt matkallaan Lyypekistä Novgorodiin ja takaisin. Kirjan alkupää oli tuhoutunut lähes kokonaan, mutta sieltä täältä sai kertomuksesta aina katkelman ja näin saatiin tarina suurinpiirtein koottua. Kuten tunnettua oli kauppapoliittinen tilanne se mikä oli ja Välimerenmaiden kaupparuhtinaat 36 pyrkivät laajentamaan valtaansa myös Mare Bal tieumin alueelle. Miksi maksaa Hansalle välira haa arvokkaista tmkiksista, jos niistä voisi itse kin käydä kauppaa. Tä sä tarkoituksessa oli vär vätty joku jo pitkään Lyypekissä ollut italiala1 nen ja lähetetty hänet ak alai eksi naamioitu neena mukaan Han an idänretkelle. Kirja sa ku valaan purjehdusmatka tarkoin ainakin niiltä osin kuin siitä sai selvän. Ilmeinen tarkoitus oli ollut tehdä muistiinpanojen mukaan purjehdusopas. Jostain syystä oli matkalainen, jonka nimi c1 papereista selvinnyt, jäänyt laivastaan pois Vii purissa ja liittynyt siellä jonkun suomalaisen la, vurin mukaan. Ehkä tutkiakseen enemmän ran nikkoväylää. T ästä alkaa paremmin säilynyt osa kirjoituksesta ja siinä elostetaan kuinka rannikkoa pitkin purjehditaan saarten suojas a länteen päin. f-liitlisten Kyrksundin satamassa olijo 111uL1111 ma laiva odo11a111assa tuulen muullwnistaja krou vissa oli paljon merenkulkijoila. Kapteenimmt kerskuessa muutamalle tuntemalleen laivapääl /ikölle kalliista lastistaan, jonka hän oli saanut Tukholmaan tuodakseen. /-luomasi kauppiaa111 me muutaman tavallista paremmin pue/un meri miehen kuuntelevan punaparlaisen kap/eenin puheila kovin kiinnos/uneena. Pian lählikin osa miehisiä ulos pimeyteen. Palalluaan laivalle ker/m italialainen huomiostaan kapleenille, joka pelästyi kovasli. Hän kertoi mie ·/en varmasli kuuluneenjohon kin kaapparilaivaan. joita piileskeli saaristossa Heli aamun hiukan hämärtyessä irlaudulliin ran nastaja lähdelliin vaalenevalle merelle. Kapteeni tunsi vedet kuin omat laskunsa, joten reitin etsiminen ei ollut pulma. Koska laivamme oli pieni ja syvään lastat/u, kulki se myös hitaasti Kapteenimme ei uskaltanut jatkaa rannikkoreit liä pitkin suoraan länteen, koska saariston lielo lähteet kerloivat juuttien piileskelevän Nagun saarten vesillä. Punapartainen kapleenimme päätli kiertäa vaarallisen alueen pohjoisen kau/taja pyrkiä sitci lietä perille Tukholmaan. Yöksi jäimme aina jo hankin suojaiseen /ahleen,jotka näyttivät kaikl.1 samanlaisilta. Ki,joitlaja kertoi nyl y111111är1ävän sä mitä larkoitetliin paikallislu11/e111uksella. Ko/111a11tena päivänä Kyrksundisla lähtö111111c jälkeen a11kkuroi111mepienehkön, mulla hyvin korkeanjajyrkkärcmtaisen saaren suojaan. Kaptee ni sanoi saaren olevan Bomho/111 ja kerloi e/1(1 ylhäällä kallioiden päällä oli vielä nählävis.111 111ui11aisen /urvapaikan muureja. Pujote/1Lta111111e kaksi viimeisiä päivää vain /LI.\ Iän laivan 111entäviä reiltejä piikin, halusin hiu kan muulakin liikuntaa kuin ·outamista ja purjeiden ahlaamisla. Jo/en .1yötyä111111e lähdin kiipeämään jyrkkää vuoren kuve//a ylöspäin. Kap1eeni111111e,jota ei mikään /unlunul väsy11ävän lai /1110/es/u//avan, lähti mukaan näyttääkseen muurinjälteetja kertoakseen saarten nimiä. Hän oli jo kauan si11en arva11m11 millä asioilla liikuin. Nous/uamme ylösja kalsellessani ympärilleni /u /in epätoivoiseksi; saarten luk11isuudes/a ja sokkeloisuudesta. Miten pystyisin edesjotenkin saamaan kaukaisille esimiehilleni kuvan saaristosta. Se/ostel/uaan muutamien suurempien saarien nimel vei kapteeni minut pystysuoran vuoren rinteen kohdalle, josta oli lähes eslee/ön näl,.yvyys selälle, jota hän sanoi Ers/aniksi. Samalla huomasimme suurehkon yksimasloisen laivan, joka oli tulossa kohti saartamme. Aivan ilmeisesli se oli tulossa kalli011/,.J1/keen yöksi. Pwjeita vähenne11ii11ja luuli toijuu1inkie ·1isiä ko111entosanoja korviimme. Laivan perässä oli vene köydellä kiinni ja arvasimme, el/ä siinä oli laiva, jota olimme yrittänee/ välttää. Laiva jäi cmkkuriinja kiinnittyi lähes pyslysuoraan kallioon alapuolellamme. Joku merimiehistä kiipesi kalliota pitkin Ja löi tukevat kiila! kallion halkeamiin. Toimista huomasi, eitä laiva ei ollut ensim111äislä kertaa paikalla. Kurkkiessamme kivien yli alapuolellamme tapahtuvaa kiinniltymislä 111/i muukin /aivaväkemme kovaäänisesli jutellen paikalle. Ennenkuin ehdimme varoi11aa heilä oli vahinko lapah/unul. meidät /111omatlii11 laivalta. Heli pamahti pari muskellia tai muuta asella ja miehel alkoivat kiivetä ylös takilaan lullakseen raakaa pitkin kalliolle, johon sejuuri sopivasli osui. Kaikesla huomasi, eitä tie oli tullu. Koska meilä oli ammu/luja 111ei1ä vas/aan hyökälliin, ei 111eillä ollut muuta tehtävissä kuin puoluslau/ua maissa. Merelle em111e voineet hilaalla a/uksella111me lähteä. Ensin alkuun puc/011eli111me sopivan kokoisia kiviä kiipeävien niskaanja saimmekin muuta111an miehen p111oa111aan laki /asla. Kapleenimme, joka olijo saanut olsaansa verestävän naarmun väänsi käteensä lempaama/ /aan puukangella valtavan suurta kiveä,joka huojui edustallaan. Ryntäsin avus/a111aan häntä ja niin lähti lähes vvötärön korkuinen kivi vyö1ymään alas. f-lirvitlävä 1ysähc�vs alhaalla kerloi sen osuneen ja menneen samalla koko laivan läpi. Todelluaan /uhon olevan edessä ja laivansa uppoa111assahyppäsivä/jäljellejäänee/juulil veteenja uivai veneelleen ehtienjuurijajuuri kaikaista köyden ennen kuin uppoava laiva painui pinnan alle. 1-/e lyönsivä/ airo/ ulos ja lähtivät ·outamaan kohti idässä olevia saaria. Arvasimme ellä siellä olisi 111uila vilaaliveljiä. joilta ei olisi mi1ää11 hyvää odolellavissa. Vaikka olimme väsyneitä e111me uskaltcmeetjäädä paikalle vaan juoksim111e omaan alukseemmeja nostimme purjeet sekä otimme s11w11,an län/een päin. Uskoi111111e. el/äjuutit eivät 11111/isi laivaammeja saisimme jälleen välimatkaa kasvatettua. P111jehclimme ja souclimme toisia vuorokautta kapeita ja syviä salmia pitkin.jalka vain kapteenimme tunsi, kunnes 1uli111111e suurelle selälle. jonka hän sanoi olevan Skijiel. Sen keskellä olisi saari.jossa olisimme turvassa. Pwjehcli111111e saareen. jonka nimi 011 Jungfr11skä1: Kiinniltäydyimme iltapäivällä laituriin ja nousimme maihin. Ostimme krouvarilta ruokaa ja sen 11C111litluam111e lähtivät laivaväki ja kapteeni alukselleja minäjäin krouvin sivuhuoneeseen nauttimaan viinistäja klrjoiltamaan ylös 111ilä olen viime päivinä kokenut. 37 Tähän loppuivat italialais-saksalaisen seikkailijan ki1joitukset. Emme tiedä unohtiko hän kirjansa krouviin, hyökkäsivätkö mitään kunnioittamattomat juutit laivan kimppuun, tai mitä tapahtui. Nauvolaiset ke11ovat vielä nykyäänkin, että kun oikein kirkkaalla auringonpaisteella tai täydellä kuulla katsoo alas Bornholmin kalliolta voi nähdä juuttien laivan kultaisen mastonnupin kimaltelevan yvyydessä. Laivaa on etsitty vuosien saatossa u eaankin kertaan, ensin köysillä veneiden välissä preijaamalla, sittemmin sukeltamalla kallioiden alla aina kolmeenkymmeneen metriin saakka, mutta turhaan. Meri on ottanut omansa eikä sitä helpolla luovuta. Toisaalta legendat ovat legendoja, mutta mielenkiintoisia silti. Eka Melsävuori Tarinan kertoja
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=