SYYS ESKAADERI RANSKAAN Saapuessamme Helsingin lentoaseman läheisyydessä olevaan Hotelli Cumulukseen, oli osa Merituulen purjehtijoista jo saapunut hotelliin. Osa purjehtijoista oli vielä jäänyt koteihinsa viettämään iltaa ja nukkumaan sen minkä aika antoi myöten. Lento Niceen aamulla 7.20. Hotellin kellon näyttäessä 22.00,oli uurin osa purjehtijoista siirtynyt Cumuluksen mukaviin sänkyihin lepäämään ennen aamun lähtöä. Aamukahvi sunnuntaiaamuna 22.9 klo viiden aikaan hotellin varhaisaamiaisella. Kassit mukaan linja-autoon ja aamun hämärissä lentokentälle. Matku tajat purkautuivat matkatavaroineen linja-autosta ja siirtyivät lentoterminaaliin. Turkuun,kotiin jäävät olivat saapuneet kentälle. Kohta koko joukko lipuntarkastuksen jälkeen pääsikin lähtösaliin, jossa suoritettiin sekä yhteiset että yksityiset ostokset. Finnairin DC-yhdeksään siirryttiin aikataulunmukaisesti ja noin kello 7.40 metalliputki nousi lasteineen aamun koleaan ilmaan. Puolen päivän aikaan, kun kone laskeutui, ei ilma näyttänyt hyviä puoliaan; adetta, tuulta ja muutenkin kosteaa. Passintarkastus ja tullin läpi ulos. Pitkin EU- ja vihreää linjaa. Helppo nakki. Ulkona odotti linja-auto ja opas,joka vei purjehtijat satamaan. Nicen lentokenttä on rakennettu aivan kaupungin viereen. Tie luikerteli läpi kaupungin ja pitkin aurinkorantoja. 20 minuutin busimatkan jälkeen seurue sitten valuikin alas linkkarista satamassa kaijan kyljessä. Vesisateeseen, kaikki etsivät jotakin, jossa vähänkin olisi kuivana säilynyt. Purjehtijat siirtyivät oiti veneisiinsä ja kipparit suorittivat laivanvarustajan kanssa vastaanottotarkastuksen. Veneitä oli neljä Merituulen käytössä ja niin purjehtijat jakautuivat omiin venekuntiinsa. Kirjausten jälkeen siirtyivät veneet sitten kapteeniensa ja heidän miehistöjen ä hallintaan. Vesisade oli yltynyt ja se oli ensimmäistä etappia ajatellen lähtöä viivästyttävä. Tehtiin päätös, että retkikunta pysyisi aloillaan ja lähtisi merelle heti ateen tauottua. Sadetaukoa odoteltaessa,aikaa vietettiin vauhdikkaasti, mutta purjehtijoiden tapaan arvokkaasti. Odottelu enteili tulevaa. Vihdoin sade taukoili,jopa uskaltauduttiin jo ulos kannellekin. Sen jälkeen oli vuorossa venekuntien juhlallinen Merituulen lippujen nosto. Kirjoittajan veneen miehistönä viisi henkilöä. Kapteeni oli tietenkin Raimo Rike, yhdistetty perämies, puo u ja tunkki oli Rauno Rike, stuerttina toimivat Irja Rike,ja Urpon vaimo Rit52 va Valtanen,kansimiehenä Urpo Keränen. Kommodori Ari Blomin ja laivueen kapteenien suunnitelmien mukaan matka alkoi ja kohteena oli Ville Franche. Sää ei suosinut, vaikkakin aurinko lämmitti pilvien loma ta ja merivesikin tuntui pikemmin viileältä kuin lämpimältä. Nicen kaupunki näytti vanhoine rantakerrostaloineen mereltä käsin satumaiselta ja jopa omaperäiseltä. Vaikka veneet erkanivatkin toisistaan näköetäisyyden rajamaille, toimivat puhelinyhteydet veneiden välillä moitteettomasti. Matka Ville Francheen ei ollut pitkä. Ensiksi kohtasimme satamassa aallonmurtajan. Satamaan saapue samme sade taa yltyi. Pienen sähläilyn jälkeen löytyi meidänkin veneelle paikka toisten Merituuli veneiden vierestä. Ville Franche oli pieni paikallinen satama/kalastuskylä,rantakatuineen,ruokailupaikkoineen,kapakoineen. Satamassa luullakseni laivaväki nautti sateen sijasta pentterin antimista. Aika kului kuin huomaamatta, iltakin koitti ja oli aika etsiä ensimmäinen kokemu ranskalaiskeittiön antimista eli ruokailupaikka. Ruokailupaikan valitsi tänään kukin venekunta oman mielen ä mukaisesti Satee ta tulikin varsinainen koettelemus. Rantakatua pitkin kulkiessamme sade sen kuin yltyi. Tie varsinaiseen kylään kierteli sikäläisen vanhan historiallisen linnakkeen muurien ympäri. saavuimme kylään varsinaisen vesiryöpyn saattelemana. Valitsimme pienen ravintolan. Ystävällinen tervetulotoivotus ja pian saimmekin menut pöytään. Oli tarjolla vaikka mitä; Salade nicoise,Salade verte, Daubede boeuf, Plat de fruits de mer ja paljon,paljon muuta. Ja ne viinit, niitä myös oli enemmän kuin tarvittaisiin. Parhaat ranskalaiset Margaux, Latour ja Haut-Brion merkit. Seurueemme ruokailu isälsi monenmoisia ranskalaisia herkkuja jälkiruokineen ja viineineen. Ruoka maistui kaikille. Ruokailun jälkeen pimeyden jo vallitessa siirryimme sateista rantatietä takaisin veneelle. Saimme melkoisen adcryöpyn paluumatkalla niskaamme. Monenmoisten vaatteiden ripustamisten jälkeen päätimm� ottaa vilustumistaudin ehkäisemiseksi kunnon yömyssyt. Terveyshuollon jälkeen iirryimme koko venekunta unten merille. Aamu valkeni ja esitteli uuden päivän ja pilvettömän taivaan. Aamutoimien jälkeen nautittiin aamiainen. Päätimme vielä tutustua parem min tähän kylään, teimme kävelyretken kylän keskustaan ja lahden rantatielle. Täydcnsimm� muonavarastoa ja palasimme veneelle. Toiset veneseikkailijat olivat jo irrottautuneet ja lähteneet satamasta kohti Monte Carloa. Olimme irrottautuneet ja lähdössä, kunnes meidät kutsuttiin takaisin satamaan. Kapteenin "Raimo" tehtävänä oli selvittää moinen takaisinkutsu. Hänen palattuaan satamakapteenin toimistosta olimme vapaat lähtemään merelle toisten venekuntien perään "syytä kutsuun sen paremmin miettimättä". ää ei suosinut ainakaan heti purjeita. Aurinkokin paistoi ja lämmitti. Merikin tuntui lämpimämmälle kuin tulopäivänä. Merelle päästyämme saimme näköyhteyden toisiin veneisiin. Purjeet oli nostettu kaikissa veneissä ja matka jatkui kohti Monte Carlaa. Ritva ja Irja muistivat pitää hyvin tarjoilu ta huolta. Ja sitten oli aika meidän myös no taa purjeet ja nauttia äänettömästä etenemisestä. Tuuli puhalsi sivuoikealta, kapteenin mielestä veneen oli i pitänyt purjein hyvinkin nousta sen verran tuuleen, että ei olisi tarvinnut luovia. Ylilentävät helikopterit muutaman minuutin välein ihmetyttivät meitä, asia selkeni tullessamme lähemmäksi Monte Carloa. Näillä pörriäisillä oli kuljetettavia Nicen lentokentälle ja takaisin, helpoin ja nopein tapa tehdä tämä matka. Monte Carlo lähe tyi. Edellämme ehti Ekin, skon ja Arin venekunta jo kiertämään Monte arlon aallonmurtajan taakse, tutustumaan yhteen maailman kuuluisimman venesataman ympäristöön. HUH HUH, mitä veneitä sataman laiturit täynnä. Mitä hienoimpia veneitä, huvipursia,moottoriristeilijöitä. " Kelluvaa valuuttaa " 1oku tokaisi. Ja olihan iellä Rainierin loistoristeilijäkin satamassa. Asko ilmoitti omasta veneestään, että oli palattava hieman takaisin, sieltä löytyisi myö vierasveneille tarkoitettu satama. Palasimme ohjeiden mukaisesti pienen kierron jälkeen keula edellii satamakapteenin toimistoon, mikä muistutti l •nnonjohtotornia. Köydet kiinni ja jälleen asia1nieslaukku ja kapteenit,meiltä Raimo, toimistoon ilmoittautumaan täkäläiselle satamapäällikölle. Maksut ja paperit kunnossa, laiturinumero 1a veneensiirto pienen haeskelun jälkeen ahtaa ,ccn väliin onnistui ammattipurjehtijan elkein. lyös tämäkin satama osoittautui kelluvan valuutan satamaksi. Oli laiturissa edellisvuoden ·riiän maailmankuulun venelehden maailman kauneimmaksi luokittelema yli 60 jalkainen puin ·n purjevene. Todella mahtava alus. Isommat 1 ·neet laiturissa olivat yleensä hieman huollon p örteissä. Veneet suorastaan hohtivat putipuh1,1uttaan kiiltoaan ja arvokkuuttaan. Purjemastojen välistä pystyi erottamaan Meri53 tuulen sinivalkoiset liput. Nai et olivat ehtineet kattamaan päiväkahvit muine anteineen konjakin kera. Auringon lämpökin muistutti olemassaolostaan, nautinnollinen hetki. Venekunnilla oli pääasiallisesti oma aikataulunsa ja ohjelmansa, mutta yhteisiäkin neuvonpitoja järjestettiin ekä rannan ravintoloissa että veneissä. Veneemme Mornings 353, muunneltu Oceanis 351 oli tähän mennessä ihan positiivinen kokemus. lltapäiväauringon paisteen saattelemana teimme tutustumiskierroksen jalkaisin Monte Carlon keskustaan ja ympäristöön. Kävelimme jopa F1katurataa pitkin Monte Carlon keskustan kauppoihin tutustuen. liian tullen venekuntamme nautti illallisen ranskalaisten herkullisten annosten kera. Toiset aikaisemmin toiset myöhemmin, ylensyöneinä, jatkoivat venekunnittain omilla tahoillaan. Miellyttävistä rasituksista väsyneimmät palasivat veneille jatkamaan iltaa kannella istuen, nauttien kuka mitäkin. Kun taas toiset jatkoivat rasittamalla itseään aamutunneille asti. Tiistain varhaisena aamuhetkenä ensimmäiset aamuvirkut hemmottelivat itseään suihku/wc - laitoksessa sataman yhteydes ä. Aamiaisen nautti kukin venekunta omas a veneessään. Aamupäivän aikana venekunnat tutustuivat Monte Carlon nähtävyyksiin. Rainierin palatsiin, palatsin ympäristön lukuisiin kauppoihin ja puoteihin ja isoihin tavarataloihin ja kuka mihinkä. Palailtiin veneille. Asko kävi, kehaisi käyneensä Kasinolla pelailemassa ja tutustumassa moiseen paikkaan. Venekunnille päätä lähdöstä tuli äkkiä, kapteenit palauttivat avaimet satamatoimistoon ja hyvästelyn aika Monte Carlalle. Kuulimme, että seuraava satama / kaupunki olisi Antibes -niminen paikka. Merellä näköyhteys veneiden välillä säilyi niin, että Merituulen liput näkyivät veneestä toiseen. Aurinko näyttäytyi, mutta kesäinen lämpö auringon sätei tä oli hävinnyt,oli syksy. Tuuliolosuhteet vaihtelivat, purjeitakin oli pakko käyttää. Antibes -satamalahti täynnä veneitä pienimmistä uurimpiin, rumista mitä kauneimpiin työ, kalastus- ja huvipursiin,loistojahteihin. Pakollisten satamaantuloilmoittautumisen ja maksujen jälkeen, veneet määrätyille paikoille laituriin. Merituulen veneet joutuivat kuka minnekin. Antibes oli ehkä kuuluisa Picasson mu eosta. Kahvitauon ja muun virkistäytymisen jälkeen tutustuimme jalkaisin Antibesin kaupungin kauppoihin ja myös paikallisiin pubeihin. Kaupunkikohtaiset matkamuistotkin tuli ostettua. Ve-
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=