Eka Melsävuori �ÅÅW��.@�iW1Å Ja 1aiiiiiiii1�1�a Pääsiäisenä tuli markkinoille jälleen uusi osa Saaristomeri kirjasarjaan.Kirjassa kerrotaan taas uusia tarinoita saaristomereltä, mutta parhaan kuvauksen saa takakannen suojapaperista. - Saaristomeri on suuri alue vettä, saaria ja luotoja. On luonnolista, että vuosisatojen kuluessa sen piirissä on tapahtunut monenlaisia "sattumuksia". On rakastuttu ja kuoltu. Laivat ovat haaksirikkoutuneet ja painuneet meren tummiin kätköihin. Meri on armeliaasti peittänyt ja kätkenyt kipeätkin muistot. Saarilla on aikanaan ollut vahva kulttuuri kalarnajojen ympärillä, kalastus kun on antanut meren viljaa niille, jotka ovat sitä halunneet ja osanneet korjata. Majojen paikat ja kalasatamat vaan alkavat painua historian harmaan verhon suojaan. Uskonnollisuus kirkkoineen,kappeleineen ja miksei voriivilaivoineenkin on kokonaisuus,joka varmasti jäänyt veneilijä Jokamieheltä vähemmälle huomiolle. Saaristomerta niin kirkkaan vedenpinnan alta kuin päältäkin kolunneena kertoo sukeltajaveteraani jälleen rennolla tavallaan uusia asioita, valottaen kalamajojen, laivahylkyjen ja kappeleiden salaperäistä maailmaa. Omakohtaiset kokemukset kalastajana antava! oman suolaisen lisänsä tarinoihin. - Kirjaa on myynnissä Turun Sanomien konttorissa kuten ennekin. Tähän vuosikatsaukseen olemme lainanneet seuraavan näytteen iltalukemiseksi jossain satamalahdessa. Palvelemme kuljetusasioissa KUUETUSLIIKE KIELOKy 40 •MUUTOT •KULJETUKSET • VAIH TOLAVAT • PIHASEPEUÄ •MULTAA KUIVATUT RAHAT Olin jo monesti kaivannut muistiinpanojani kun löysin "pikkuröökeristä" kastuneen lehtiöni, johon olin monta vuotta sitten kirjoittanut muistiin muutamia Saaristomeren tarinoita.Olin jostain syystä heittänyt lehtiöni vanhaan kampelalaatikkoon ja lähtenyt muihin puuhiin. Kymmenkunta vuotta pölyisellä hyllyllä oli jo jättänyt jälkensä,mutta sain muistiinpanoistani kutakuinkin selvän. Lehtiöön olin kerännyt osan jo mananmaillesiirtyneenBorstönkampelamestarin tarinoita. Opettaessaan taitojaan hänellä oli tapana kertoa myös muita asioita kuin kalastukseen tai savustamiseen liittyviä. Tässäpä taas eräs, sattunut tietenkin naapurikylän vesillä ja ihmisille. Joskus vuosisadan vaihteen vanhemmalla puolella oli purjelaiva matkalla Pietariin tai Wiipuriin,siis joka tapauksessa "itärnaihin". Laivassa oli ollut myös vallasväkeämuuttomatkalla omaisuuksineen. Monta arkkua ja tynnyriä oli kannettu ruumaan,jotka sitten oli skalkattu tiiviiksi. Lasti oli tullattuTanskassa,joten jotain perää tässäkin tarinassa on. Itään muuttava perhekin oli käynytmaissa jaostanut lisää tavaroita,joistakaikista oli tullikin maksettu, helsingöriläiset kun olivat tarkkoja inkomstinsa suhteen. Lastina oli myös itämaan kauppiaille menevää tavaraa,sillä talvi oli taas ollut tulossa ja lisätäydennystä saataisiin ehkä vasta keväällä. Syksyinen meri osaa olla kaunis,joskus vihainenkin. Ehkä meri oli nyt ollut lempeällä tuulella ja hiljaiset tuulet olivat tuoneet laivaa kohti kaukaista määränpäätään. 41 Kalastaja saarellaan Koko kyläkunta oli ulkona merellä, vaikka päivät olivat lyhyitä,niin kalaa piti saada vielä tynnyreihin talven varaksi ja ehkä myyntiinkin.. Merellä tehtiin pitkää päivää. Verkot mereen, toisten puhdistus ja kuivaus rantakallioilla. Skäretin kalastustukikohdassa elettiin voimakkaasti. Joku oli aina tuulivahdissa muiden hoitaessa omia tehtäviään. Iltaisin, vaikka oltiinkin väsyneitä, keräännyttiin vanhan kalamajan suojiin syömään ja istumaan iltaa. Joku vanhoista kertoi sitten hämärässä tuvassa menneistä asioista tai tavoista. Laivatarinat olivat kuitenkin niitä,joita aina haluttiin kerrottavan. Mitäpä sitä kalastamisesta, sehän oli kaikille tuttua. Verkot mereen, toiset alas,kalat pois ja suolaan,ja niin edelleen. Mitä kerrottavaa siinä oli. Kovaa ja raskasta työtä. Mutta laivatarinat - ne olivat jotain! Siis jatketaan engelsmannin tarinaa. Laiva väkineen siis tullattiinTanskassa.Matkajatkui, leppeä tuuli saatteli laivaa,ensin Itämeren halki,sitten loivasti kaartaen kohti itää: Bornholmin jälkeen oli kaukana nähty Gotlanti,sitten Kökarsören ja Utö oli peilattu taivaanrannalla. Laiva oli noudatellut pohjoisenpuolista reittiä myös ehkä ennakoiden syksyisiä pohjoismyrskyjä,joilla oli tapana nousta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syksy kun ratsastaa yhdeksällä hevosella,tarkoittaen,että kaunis syysilma saattaa hetkessä muuttua raivoavaksi myrskyksi. Ja niin kävi nytkin, sillä erolla, että myrsky tuli lounaasta ja nousi muutamassa tunnissa tosi kovaksi. Jyrisevät aallot vain ajoivat toisiaan takaa harmaalla merellä
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=