Hal<usessa unelmavene Asiaa tulee pohdittua varsinkin talvisin ja usein myös laiturikeskusteluissa esim. Hestiksessä. Minkälainen unelmaveneen tulisi siis olla? Ohessa on muutamia subjektiivisia ajatuksia aiheesta. Runko/rakenne Useat nykyveneet tehdään hyvällä konstruktiolla eli vesilinjan alapuolelle umpilaminaattia ja yläpuolelle sekä kannelle sandwich-rakennetta. Käsittääkseni se on ihan ok-ratkaisu. Miten sitten runkojäykisteet tehdään, on jo toinen juttu. Tavoitteena on kuitenkin kiertojäykkä ja tukeva runko. Itse en ainakaan lämpene veneille, joissa kaapin ovet aukeilevat aallokossa ja sisältä kuuluu nitinää kun ollaan kelissä. Lasikuitu/gelgoat voisi olla paremmin vettä eristävää kuin keskivertoveneessä. Rustirautojen tulisi olla tukevasti kiinni run- kopolvioissa. Summasummarum kiertojäyl<kä runko, joka on tiuolellisesti laminoitu ja lisäksi laipiot on l<unlnoitu rakenteeseen. ,!"I ' f"JN ,t ' l r267 20 1 Mentuulila1nen 2008 Köli Köli on kokenut aikojen saatossa aikamoisen muodonmuutoksen. Oma muistikuvani ylettyy Kansan-- ja Hai-veneisiin, joissa oli erittäin vahvat pitkät kölit. Nämä veneet kestivät karilleajoa varsin hyvin. Kokonaan toinen juttu on se. pitääkö vene tehdä karilleajoa silmällä pitäen. Suomessa seilatessa asia on mielestäni varsin olennainen. Itse ainakin silloin tällöin käyn kolistelemassa kiviä (tosin nykytahti on ollut l /1 0 000 mailia, tämä huomautus ihan vaan siksi, ettei maine kokonaan mene). Nykyköleissä on kaksi materiaalivaihtoehtoa joko lyijy tai rauta. Lyijyl<öliä tarjotaan harvemmin vaihtoehdoksi ilman lisämaksua (pois lukien kalliimmat veneet). Lyijy on parempi ruostumisen ja painon suhteen. Rautakölikin kyllä käy. mutta ruostuminen ja karilleajon suhteen se on huonompi (lyijyköli ottaa tör mäysenergiaa hellemmin vastaan). Lyijykölin käyttöä myös hinta ilmeisesti rajoittaa. Kölien muodot ovat myös erilaisia. Perintc1 nen eväkölin eri versiot ovat kuitenkin valt,c1 osassa edelleen olemassa. Kölien ripustukset alkavat olla pääsääntöisc, ti suoraan pohjaan kiinnitettyjä. Onko syyn,1 kölitaskun tekemisen kalleus vai mikä, mu11, 1 niistä on yleensä uusissa veneissä luovuttu Kunnon kölituenta on joka tapauksessa hit1 tansa arvoinen. Summa summarum olen itse sillä kanna!/, 1, että lyijyköli kölitasku versiolla ja kunnon köli tukeilla on hyvä ratkaisu. Peräsin Peräsin on yksi haavoittuvimmista ven<•t·11 osista. Nykykäytäntö, jossa leveäperäisiss;i v, neissä on peräsin lähes yhtä syvällä kuin kt 111 on erittäin herkkä rikkoutumaan karille ajoi\� 1 Lisäksi tietysti peräsinakselin tulee olla rntt,1� 11 vahva ja mieluummin yli- kuin alimitou,·111 1 Peräsimen ripustus tulee olla myös ku11111111.1 tehty. Vanhemmissa veneissä yleinen kdyt, 11 11 jossa skegin päässä oli peräsimen alin kur 11111 piste. oli hyvä. • Kaiken kaikkiaan peras1men tukevuus joka puolelta on tärkeää veneen turvallisuuden kannalta. Pinnaohjaus on idioottivarma verrattuna ruoriin. Lisäksi pinna on purjehtijan kannalta herkempi instrumentti. Veneen koon kasvaessa kuitenkin ruoriohjaus puolustaa paikkaansa. Ruoriohjauksista tanko-ohjaus on parempi kuin vaijeriohjaus. Vaijeriohjauksessa on enemmän vahinkoalttiita osia ja itse vaijeri ei ole ikuinen. Ruoreissa kannattaa muistaa riittävä koko, jotta reunalta voi ohjailla olematta kumarassa. Tosin se satamaolosuhteissa rajoittaa, mutta jos kukkarossa on varaa, niin taittuvia mallejakin on saatavissa. Keula Useat uudet veneet ovat sangen pystykeulaisia. Veneen vesilinjan kasvattaminen on tietysti hyvä asia kulkemisen kannalta, mutta rantautuminen luonnonsatamiin on haastavaa. Keula kolkkaa helposti rantakMin ennen kuin gasti on päässyt rantaan. Myös keulassa olevat ankkurit ja ankkurien ripustukset vaikeuttavat kulkua keulasta. Suomessa keulassa pysyvästi olevan ankkurin hyöty on rajallrnen, koska paikkoja jonne voi LJa on järkevää) mennä takaperin on rajoitetusti. Lisäksi hankaluutena on rantamänööverien mennessä pieleen, keulassa olevien "mantookikaapparien" huomioiminen. Niiden tarttuessa naapuriveneeseen ollaan helposti vakuutuSyhtiön kanssa tekemisissä. Perä Uimataso on hyvä tuNallisuustekijä ja muutenkin mukava uimisen sekä esim. kumivenetoimintojen kannalta. Veneen perän leveys lisää avotuuliosuuksien viehätystä ja tuo lisätilaa sisälle, mutta toisaalta tullaan em. syvien peräsimien kanssa tekemisiin. Kaksi peräsintä, joka haittaa pienentää, on varsin harvinainen Suomessa, eikä oikein sovi suomalaiseen mielenlaatuun. Sitlooda Purjehtiminen on usein kahden kauppa. Eli mies ja nainen hoitelevat veneen käsittelyä. Silloin on mukavaa, jos sitlooda on toteutettu niin että siellä selviää yksinkin (vaimoväki saa rauhassa valmistaa ruokaa tms.). /Oikolukijavaimon huomio. että vaikka päinvastoinkin: nainen ruorissa ja mies laitamassa ruokaa.) Lisäksi se mahdollistaa myös yksinpurjehduksen helpommin. Eli levanki kipparin ulottuville kuin myös keulapurjeen vinssit. Nykyään sentään muutamissa veneissä on valittavissa niin suositun katolla olevan levangin sijaan ruorin eteen tuleva. Sitloodassa olisi hyvä olla myös hanskalokerot ja mahdollisesti joku pieni taso ruorin edessä (silloin kun ruori on). Nämä helpottavat sitä jokapäiväistä toimintaa ja tavaroiden sijoittelua sitloodassa. Masto Kannen läpi menevällä mastolla on omat etunsa ja haittansa. Suurin haitta on saada masto vedenpitäväksi ts. pilssiin ei tule maston kautta vettä. Sinänsä pieni liruminen pilssiin ei ole mikään iso ongelma. Hyviä puolia on tukevuus, trimmattavuus sekä se, että masto nostossa ja laskussa pysyy pystyssä hetken ilman vantteja. Saalinkien määrä ja barduunojen olemassa olo ovat kiinni venetyypistä. Barduunojen mahdollisuus voisi kuitenkin olla sellaisissa veneissä, Merituullla1nen 2008 f 21
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=