Kuka kukin on? Manelius&Mikkola ► Pariskunta seilaa Finngulf 39 mallisella veneellä, jonka nimi on Deianeira. Pariskunta on �:;: tykästynyt Höga Kustenin maisemiin, jossa he ovat käyneet ainakin kahdesti. Heidän seurassaan hurahtaa ilta mitä rattoisimmin, koska pariskunta on purjehdukseen vinksahtanut. Näitä samanhenkisiä vinksahtaneita on Merituulessa kiitettävän paLJon, joka luokin hyvät puitteet parantaa maailmaa, joskus ihan pikkutunneille saakka. Pekalta ja Marilta myös purjehdus sujuu mallikkaasti, toinen sija MM-kisoissa (oliko vuonna 20047) edellisellä veneellä, joka oli Caipirinha (Comfortina 32). Pariskunnan tavaramerkkinä ovat aamupalat aamuauringossa sitloodaan katetulla ala Mikkola kattauksella. Jouko ja Tuula Lindgren .Å Pariskunta seilaa Bavaria 34 -merkkisellä veneellä, jonka nimi on Havanna (veneen kasteseremoniaan kuulemma liittyy vierailu Havannassa). Pariskunta on Merituulen parasta A-luokkaa, joiden seurassa takuulla viihtyy. Jokke ja Tuula ovat aina mukana, kun talkoita järjestetään, ahkeroimassa alusta loppuun. He olivat Rockelin saunaprojektin kantavia voimia (monessakin mielessä). Jokke kuuluu myös Hästiksen laulunystävien kantajengiin. Jokkella on taipumus etsiä myös veneen uimatason nurkilta hylkeitä (vai mitä Jokke). 30 1 Merituufilainen 2008 '. ./ 1 / \ 1 Salmisen pariskunta Juha ja Paula seilaavat Targa 101 -merkkisellä veneellä, jonka nimi on Perdita. Juhd on Rockelholmin saari-isäntä. Pariskunnan mukana on usein lastenlapsia mukana, jotki1 pitävät pariskunnan nuorekkaina (eivät he nyt muutenkaan erityisen vanhoja ole, jotain siinc\ kolmenkympin kintaalla). Jälkikasvusta V ilmalla lienee eniten maileja. Paula ja Juha kuuluvat Hästiksen laulunystävien kantaviin voimiin. Kolmen Kustaan "l<alareissu" syyskuussa 2007 HaNoin tarjoutuu miesväelle tällaista. Miehistön naiset viettävät tulevan viikonlopun Keski-Suomessa jalkapallotumauksessa, ja vene jää miesten käyttöön - Merituulen Onkimestaruuskilpailuviikonloppunal Siispä oiva tilaisuus laajentaa vielä miehistä miehistöä kolmannella sukupolvelle. Ei kun soitto yli seitsenkymppiselle laivuripappalle ja kolmen Kustaan seikkailu voi alkaa. Yllättäen ei Rauno -pappaa taNinnut hiNeästi taivutella. Kalaretken lisäksi bonuksena tutustuminen yhteen saaristomme maagisimpaan saareen, Hestikseen. Poikkeuksellinen miehistön kokoonpano johti retkivalmisteluissa huomion kiinnittymisen ruoka ja juomapuolen hankintaan. Sekä myös pienimmän Kustaan matkakassin pakkaamiseen. Haasteellisia tehtäviä kaikki (tai no, ei ehkä ihan kaikki noista). Varsinaisen kilpailuhetken koittaessa kävi suht nopeasti ilmi mitä olisi myös pitänyt vähän paremmin harkita. Aamu aukeni rentouttavan sumuisena & tuhruisena ja maittavan gourmet aamupalan jälkeen aloimme valmistautua viikonlopun varsinaiseen koitokseen. Onget & piikit kaivettiin esiin sitlooran uumenista ja alettiin porukalla valkata erivärisiä kumipaloja koukkuun pujotettavaksi. Pian Hestiksen laituri täyttyikin toinen toistaan kyräilevistä, mitä upeampiin sadeasuihin pukeu- tuneista onkijoista. Syyssäässä oli aistittavissa pienehköä jännittyneisyyttä. Kommodorimme "kohot veteen" -käsky kajahti ilmoille ja sitten se alkoi. Aluksi laiturilla nähtiin peräti 3 Kustaata, mutta tihkusateen yltyessä vanhin heistä totesi elävänsä vapaassa maassa. Ja ponnahti täten Biancan salongin hellään ja lämmittävään syliin. Liekö syynä myös ollut Pietariksi mökkirannassaan itsensä tuntevan pappan hermostuminen kumipalan roikottamiseen vedessä. Ei se kumi kyllä toiminut muillakaan Kustailla. Naapurionkijoiden laiturille tasaisesti kiskomat toistaan komiammat ahvenet (myös muutamat särjet) aiheuttivat selvää herpaantumista myös nuorimman Kustaan kilpailusuorituksessa. Jospa keskimmäinen sukupolvi olisi hieman paremmin keskittynyt välineisiin. Madot liittyvät oleellisesti onkimiseen, kumit on tehty eri hommia varten! Aivan kilpailun viimehetkillä se sitten tapahtui. Ensimmäinen kala Team Kustaille. Ja ei mikään vaatimaton vaan peräti J 70 grammainen kumia himoitseva affena. Eikä siinä vielä kaikki, ennen palkintojen jaon alkamista laiturilta rynnättiin grillimajan edustalle ja ilmoitettiin että jonkun koho on hävinnyt pinnan alle. Ou jee. Jotain oikeudenmukaisuuttakin on vielä maailmassa jäLJellä. Se oli pienimmän Kustaan gummipalan vuoro joutua ahvenen kitaan. Vonkaleen painon voi kukin tarkistaa osoitteestawww.merituuli.net ja uutiset. Hektisen onkikilpailun osallistujat palkittiin runsailla ja yllättävilläkin palkinnoilla. Pienin Kustaa meinasi revetä sadetakkinsa sisällä kun sai Kommodorilta Taistelijapalkinnon. Oikean, aidonjokamiehen välineen: festariteltan. Palkinnon pääasiallisena saantiperusteena oli onneton sukulaissuhde läheiseen välinehuollosta vastaavaan Kustaaseen Tihkuisesta kelist.ä huolimatta kilpailu ei jättänyt ketään kylmäksi ja varmasti se ei jäänyt viimeiseksi onkikilpailukoitoksemme (kunhan matoja löytyy). Viikonlopun kruunasi Kustaiden sukulaisten, Konttisen purjehtijapariskunnan saapuminen oppaiksi Hestiksen illanviettoon. Laulua, kitaraaja grillausta liekkimajan lämmössä päivän kisaa muistellen. Vau! Mukava miehinen viikonloppumme tietenkin päättyi festariteltassa. Telkkarihuoneen lattialle kasattu teltta koeponnistettiin ennen kuin oli reissukassitkaan purettu. Ehkäpä komea palkinto tuo vielä vuosienjälkeenkin jollain kuraisella festarikentällä mieheksi varttuneen Rasmus Kustaan mieleen Kolmen Kustaan "kalareissun". Torsti Kustaa Merituulilainen 2008 1 31
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=