Veneilijän pelastautumisl<urssi Kurssilla opetellaan taitoja joita ei toivottavasti tarvitse käyttää Aurinkoisena ja kauniina kevätaamuna maanantaina 26.5.2008 kello 8.30 12 hengen joukko veneilijöitä kokoontui Lohjalle Meriturvan koulutuskeskukseen. Paikalla oli myös muutama Merituulen jäsen. Koulutuspäivä alkoi pukemalla kuivakerraston päälle laivoilta tutut ns. appelsiinihaalarit sekä perinteiset 70-luvun tennarit. Tämän jälkeen koko joukko siirtyi altaan reunalle teoriaope- tukseen. Ensin käytiin läpi erilaisia pelastusliivejä niihin liittyvine huoJtoineen ja tarkastuksineen. Seuraavaksi oli vuorossa pelastusJautat ja niiden varusteet. Oli melkoinen yllätys huomata pelastuslauttojen pieni koko. 4 hengen pelastuslautta on kooltaan noin 1 x 1m, johon kuivalla maalla kesti muutama minuutti neLJän aikuisen asettautua istumaan. Sisällä he eivät sitten enää viihtyneetkään puolta minuuttia kauempaa. Pelastuslautoista päästyamme meille opetettiin kiipeämistekniikoita apuvälineillä, joita kaupalliset alukset käyttävät. Näihin kuuluvat vapaasti roikkuvat sekä kylkeä vasten olevat pelastusvenetikkaat sekä tietysti perinteinen kiipeilyverkko. Jokainen näistä vaatii oman tekniikkansa ja helposti vapaasti roikkuvat tikkaat kiepahtavat alta tai kylkeå vasten olevat tikkaat saavat sormet mustelmille. Tositilanteessa laivan kyLJessä roikkuessaan kovassa aallokossa näistä ei ole hyötyä ilman oikeaa kiipeämistekniikkaa. Teoriaosuuden jälkeen oli vuorossa maittava lounas, jonka jälkeen siirryimme kosteampaan elementtiin. Aitaan vesi oli +22 astetta. Aitaan laitteisto mahdollisti noin metrisen aallokon sekä 30m/s tuulen. Ensin altaaseen sujahti yksi opettajistamme kuivapuvussa ja harjoittelimme hänen onkimista "sileästä" vedestä kuiville erilaisia apuvälineitä käyttäen mm. puoshaan avulla. Juuri kun homma alkoi sujumaan, lisättiin mukaan aallokko, joka teki tehtävästä taas todella vaikean. Aioitimme kurssilaisten allasosuuden testaamalla omia pelastusliivejä. Ensimmäisenä al38 1 lvlerituulilainen 2009 taaseen molskahti pe- lastussukeltaja varmistamaan tilannetta. Ensimmäinen kurssilainen molskahti altaaseen omilla paukkuliiveillä ja samalla saimme todeta niiden luotettavuuden. Paukkuliivit olivat suoraan veneestä otetut ns. hydrostaattiset veden paineesta laukeavat automaattiliivit. Uivit eivät auenneetkaan automaattisesti ja myös käsilaukaisin ei saanut liivejä täyttymään. Onneksi liiveissä oli myös putki, jonka kautta liivit sai puhallettua täyteen. Mitenköhän olisi tosipaikan tullen käynyt jos liivit olisivat olleet jonkun vieraan päällä ja hän olisi joutunut paniikissa veden varaan? Kun kaikki oli saatu altaaseen opettelimme ryhmäkelluntaa , letkauintia ja lämmönsäästöasentoa. Oli hämmästyttävää huomata kuinka ryhmäkellunnassa pysyy paijon lämpimämpänä kuin yksin kelluessa. Ennen pelastuslauttaan menohaljoittelua kävimme vaihtamassa päälle kauppamerenkulun liivit eli ne perinteiset Ruotsinlaivan korkkiliivit. Paukkuliivejä käyttää mielellään veneillessä mutta veden varaan jouduttaessa ne ovat hetken kuluttua todella epämukavat verrattuna näihin korkkiliiveihin. Sitten siirryttiin takaisin altaaseen ja aloitettiin pelastuslauttaan menohaljoitukset. Ensimmäiseen lauttaan kiivettiin hyvissä olosuhteissa. Seuraavaa lauttaa kohti uitaessa valot sammutettiin, lisättiin metrinen aallokko, 30 m/s tuuli ja siihen vielä sade. Nyt olikin jo lauttaan meno haasteellista ja sinne päästyämme muutamalla alkoi saman tien pahoinvoinnin oireet. Tässä vaiheessa noin 2 tunnin vedessä olon aikaan alkoi osalle jo ilmestyä oireita hypotermian alkami,esta. Siis +22 asteisessa vedessä. Ainoastaan muutamana päivänä keskikesällä merivesi on näin lämmintä. Lauttaharjoitusten jälkeen kiipesimme hyppytorniin, josta jokaisen piti hypätä liivit päällä alas 5 metrin matka, joka on kauppa-aluksissa minimivaatimus. Tassä kohtaa osalla kurssilaisista rohkeuden kerääminen kesti tovin. Vedestä takaisin ylös hyppypaikalle kiipesimme tutuksi tulleilla tikkailla ja verkolla, uudestaan ja uudestaan. Allasosuuden päätti helikopterivinssaus pimeässä, tuulisessa, sateisessa ja tietysti metrisessä aallokossa. V inssauksessa nostettavalla on oltava malttia odottaa patsasmaisesti kunnes on helikopterin sisällä asti. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu pelastettavan alkaessa itse koheltaa oviaukon kohdalla, jolloin hän livahtaa nostovyöstä ja putoaa takaisin mereen. Altaalta siirryimme saunan kautta kurssin päätöstilaisuuteen ja kurssitodistusten jakoon. Jokainen tunsi oppineensa paLJon päivän aikana ja yhdessä kiitimme vuolaasti opettajia hienosta kurssipäivästä. Käänsimme autojen keulat kohti Turkua miettien että toivottavasti näitä taitoja ei koskaan tarvitse käytännössä mutta hyvä ne on osata etukäteen. Merituulilainen 2009 1 39
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=