Merituulilainen 2019

Toteutuivatko odotukset vuoden suunnitte- lun päätteeksi? Oliko matka sen arvoinen kuin oli ajateltu? Ja muita tuntoja viikon retkeltä Skotlannissa. On syyskuun ensimmäinen päivä. Koneesta Edinburgin kentällä laskeutuu 45 innokasta naista. Tilausbussi kuljettaa meidät läpi jylhien skotlantilaisten maisemien Obanin lähellä ole- vaan Dunstuffngen satamaan. (kuva) Vuokra- veneemme on täällä. Kipparit ja perämiehet vastaanottavat aluksen ja muu miehistö lähtee duuvausmatkalle Obaniin. Veneemme on Sun Odyssey 43 Deck Sa- loon. (Eloise) Saamme perehdytyksen hallinta- ja turvalaitteisiin, tarvikkeistoon ja muuhun alukseen kuuluvaan. Ei voi suomalainen kuin ihmetellä veneen kuntoa! Kolhua ja naarmua on roppakaupalla, keulaa parsittu hieman krouvisti ja kaikkea muutakin pientä löytyy. Dokumentoimme kaiken varmuuden vuoksi. Naisiston saavuttua ruokakasseineen täytäm- me kaapit ja jaamme punkat. Tutustuminen toisiimme alkaa. Illalla vietämme yhteisen illallisen rantara- vintolassa ja menemme nukkumaan ajoissa huomisia koitoksia ajatellen. Ensimmäisen päivän aamu on kirkas, vaikka Sisä-Hebridit - naispurjehtijan silmin taivaan rannassa on uhkaavaan näköisiä pilviä. Tämä asetelma tulee viikon aikana enemmän kuin tutuksi. Joskus ne tulevat päälle joskus ei- vät. Laittaudumme purjehdusvalmiiksi ja suun- taamme satamasta ulos. Mielenkiintoinen ka- pea väylä ja odottelen virtaa tai jotain muuta, joka antaisi tunteen, että olemme Skotlannissa. Sitä ei vielä tässä vaiheessa ilmene. Nostamme ison heti tultuamme ulos suntis- ta ja tuuli ottaa siihen todella rajusti. Heti tuli reivin paikka. Suuntaamme Sound of Mullille. Purjehduskeli on mitä upein. Saavumme Lady’s Rockille, joka on tunnettu vuorovesipyörteis- tään ja voimakkaista tuulenpuuskista. (Lady’s Rock ja majakka) Sen tulimme huomaamaan. Meri oli kuin perunakattila ja vene vaappui vauhdista huolimatta melkoisesti. Ja se broach! Täysin puskista! Ruorissa oli perämies, joka on tottunut purjehtimaan Balticia. Hän ei osannut varautua mihinkään ja ison skuutti oli ruffin ka- tolla vinssissä. Kesti tovin ennen kuin alalaidalta pääsin vinssiin kiinni ja sain kaikki auki. Naisisto oli hieman totista, vaikka mitään konkreettista vaaraa ei ollut. Totesimme vain, että varautu- minen on päivän sana. Sound of Mull itsessään oli upea, suurten vuorien välissä kulkeva kapeahko salmi, jossa näin syksyllä ei ollut juurikaan muuta liikennet- tä. Matka taittui maisemia ihaillen ja toisiimme 26 I Merituulilainen 2019