Merituulilainen 2023

38 I Merituulilainen 2023 nen kuin ehdin studiolta kotiin, olivat puhelinlangat kuumina. Ihmiset halusivat tietää, miten tähän seuraan voi liittyä. Kiinnostus oli kova. Jäsenmäärä kasvoi kohisten, niin myös jäsenistön tarpeet. Kuten yhdistystoiminnassa yleensä, vetovastuussa olevien urakka kohti yhteistä hyvää saattaa etenkin toiminnan alkuvaiheessa olla hikinen. Toiveita on enemmän kuin tekijöitä. Ajoin mutkikas ja kivikkoinen oli myös Veneilyseura Merituulen alkuetappi. Pohjakosketuksilta kuitenkin vältyttiin. Hyvät suhteet saariston kantaväestöön auttoivat alusta alkaen palveluiden parantamisessa. Gyltön naapurisaaren Elvsön upeasta laguunista tuli seuran ensimmäinen oma nimikkosatamapaikka. Elvsön Västervik oli käytännössä luonnonsatama, jossa ei ollut laitureita. Pienen kävelymatkan päässä oli sauna ja kahvila, joiden palveluita seuran jäsenten oli mahdollisuus käyttää. Hyvin pian Veneilyseura Merituuli sai myös oman tunnuksensa. Kuohuvaa meren aaltoa esittävän logon suunnitteli useista saaristoaiheisista kirjoistaan tuttu Erkki ”Eka” Metsävuori. Tunnusta käytettiin alkuun mm. seuran tarroissa, kangasmerkeissä ja kirjekuorissa. Lipun tunnukseksi Suomen Heraldinen Seura ei tyrskyä kuitenkaan kelpuuttanut. Valtionarkisto ilmoitti, että kuultuaan heraldisen toimikunnan mielipidettä, se ei puolla Veneilyseura Merituuli r.y:n lippumerkiksi lähetettyä sekä kompositioltaan että värien puolesta täysin epäheraldista ehdotusta. Hylkäävän päätöksen jälkeen lipun suunnittelijaksi pyydettiin kaukoviisaasti Suomen Heraldisen Seuran jäsen, lavastaja Kai Puumalainen. Varma valinta tuotti nyt tulosta. Veneilyseura Merituulen nykyinen lippu sai virallistuksensa. Lippu toimitettiin tuolloin myös liitettäväksi merenkulkuhallituksen kokoelmaan. Jo Veneilyseura Merituulen ensimmäisenä elinvuotena meno oli vilkasta. Saaristomeren merivartioston radioaseman päällikkö Mikko Montonen kävi seuran jäsentilaisuudessa tammikuussa pitämässä alustuksen veneilyturvallisuudesta. Helmikuussa käytiin omalla tilausbussilla Helsingin venenäyttelyssä ja maaliskuussa oli vuorossa yhteinen tutustumis- ja illallistilaisuus ravintola Brahen Kellarissa. Saman kuun lopun jäsentilaisuudessa taas perehdyttiin veneen oikeaoppiseen kunnostukseen. Huhti- ja toukokuun aikana seura järjesti jäsenilleen oman neliosaisen navigointikurssin. Kesäkuun alkupuolella suunniteltiin yhdessä tulevaa toimintaa ja kuun puolivälissä kokoonnuttiin porukalla Elvsön poukamaan. Syksyllä, ennen seuran sääntömääräistä syyskokousta, jäsenet olivat vielä vartiolentueen helikopterihallissa tutustumassa kädestä pitäen Mi-8 meripelastushelikopteriin ja muuhun vartiolentueen pelastus- ja etsintäkalustoon. Veneilyseura Merituulen alkutaipaleella jäsenmaksut olivat maltillisia ja perhekohtaisia. Liittymismaksua ei uusilta jäseniltä peritty lainkaan. Vaikka talous oli tiukoilla, rahaa kuitenkin riitti välttämättömään. Seuran ensimmäisen toimintavuoden 1983 lopussa kassan pohjalla oli säästöjä vielä muhkeat 1 183 markkaa. Seuraavan toimintavuoden tuloiksi arvioitiin 4 500 ja menoiksi 3 700 markkaa. Talousraamit pysyivät tiukkoina myös seuraavina toimintavuosina. Veli-Pekka Antila Ensimmäinen venenäyttelymatka Helsinkiin.

RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=