Merituulilainen 2023 I 7 Hai-veneen kaltainen, mutta sitä isompi purjevene. Veneessä ei tienkään ollut moottoria eikä ensimmäistäkään vinssiä, joten kantapään kautta purjehduksen perusasiat tulivat tutuiksi. Kaverin perhe vaihtoi sitten myöhemmin Folkkariin, jolla jatkoimme purjehduksia. Noin parikymppisenä hankin ensimmäisen oman köliveneeni. Se oli kuusimetrinen Havsfidra-merkkinen kosteri, jolla Ruotsin rantojakin tuli jo koluttua. Muutaman vuoden jälkeen vaihdoin NF-purjeveneeseen, jolla purjehdin kymmenisen vuotta ja jonkin verran myös kilpaa. Sen jälkeen tulivat Cenit 33, Avance 245 ja Comfortina 32. Viimeiseksi jääneellä purjeveneellä Finngulf 391 purjehdimme noin kymmenen vuotta, jonka jälkeen siirryimme vuonna 2016 nykyiseen Beneteau Swift Trawler 34 moottoriveneeseen. Seppo Virkalahti Olen aloittanut veneilyn 90-luvulla, mutta perheen muiden harrastusten takia se loppui jossain kohtaa. Vuonna 2013 päätin ostaa purjeveneen, kun poikamme alkoi juttelemaan, että haluiaisi ostaa pienen retkipurjeveneen. Itsekkin sitten vähän innostuin ja ostimme ensimmäisen purjeveneen perheellemme kyseisenä vuonna. Vuosien myötä poikamme oppi ainakin perusteet purjeveneilyyn. Merituuleen olemme liittyneet vuonna 2015. Veneemme kotisatama on ollut koko ajan Raisiossa, joten usein viikonlopun veneilyt ovat kohdistuneet Hästikseen, jossa vuosien myötä on tutustuttu useisiin Merituulilaisiin venekuntiin ja hienoon saaritukikohtaan. Hallitukseen tulin valituksi vuonna 2019 ja hallitustoiminnassa on hiljattain vastuualueiksi määritelty ympäristö- ja turvallisuusasiat saaritukikohdissamme. Varakommodori Kimmo Suomi Olen 63-vuotias kauppatieteiden maisteri, Virtasen Maalitehtaan toimitusjohtaja, perheellinen 2 lapsen isä ja kahden lapsenlapsen papa. Merituulen historiassa alan olla hallitusveteraani, sillä näissä luottamustehtävissä tässä on oltu vuodesta 2012 lähtien. Veneilytaustaa on viime vuosituhannelta, sillä perheen veneilyharrastus alkoi vuonna 1999. Miksi se alkoi ja mitä siitä seurasi, niin siitä voit ottaa selvää Merituulilainen 2012 -julkaisusta ss. 9-11, joka löytyy tietenkin seuran nettisivuilta (https://epaper.hansaprint.fi/merituulilainen/2012/files/assets/basic-html/page-9.html) Mitäs sen jälkeen on tapahtunut…? Muutaman kerran käyty lomalla Ruotsin puolella, itse asiassa joka kesä, pois lukien koronakesä 2020. Kesällä 2021 uskaltauduimme harvojen joukossa pandemiaa pelkäämättä viettämään kolmisen viikkoa Tukholman ja Sankt Annan saaristoissa. Suosikkipaikkojamme läntisessä naapurissamme ovat Sandhamnin, Saltsjöbadenin ja Finnhamin sijasta Stora Nassa Skärgård (362 saaren minisaaristo), Harstena ja Nåttarö Östermarsfladen. Ja sata miljoonaa muuta upeata luonnonsatamapaikkaa, joita tästä saarivaltakunnasta löytyy…! Kesäisin lomat ja viikonloput kuluvat veneillessä, ja matkamittariin kertyy sellaiset toista tuhatta mailia kaudessa. Vuonna 2017 kertyi yli 5000 mailia, mihin vaadittiin hieman enemmän kuin Kihdin, Teilin ja Ahvenanmeren ylittäminen. Osallistuin ARC:iin, mistä löytyy tiivistelmä Merituulilainen 2018:sta (https://epaper.hansaprint.fi/merituulilainen/2018/30-31/). Sen verran suoraan ja sumeilematta tuli tarinaa kerrottua, että kaksi miehistöön kuulunutta kaveria saattoivat katkeroitua omista loppupäätelmistäni, mutta edelleen olen samaa mieltä. Käykää kurkkaamassa. Uutta jännitystä elämään tuo tuore jäsenyys Merikarhuissa, mutta hei, Hestis on aina bestis©, Rokkelin auringonlaskut lähes kauneinta mitä tiedä eikä Merituulen yhteishenkeä voita mikään! Tapaamisiin! Kimmo © Allu
RkJQdWJsaXNoZXIy NDI2OTg=